maanantai 22. lokakuuta 2012

Luonnollisesti luonnosta

Aloitanpa tähän vielä pohjustustekstiä luonnonmateriaaleista, eli kaikesta siitä, mitä kukkakauppaan voisi keräillä ulkona samoillessaan joko niiden jokamiehenoikeuksien nojalla taikka sitten maanomistajan luvalla.

Yleisimmin käytettyjä ovat varmaan erilaiset havut, sammalet, jäkälät ja varvut. Erityisesti joulun ajan istutuksissa ja asetelmissa ne ovat perusmateriaalia, mutta eivät toki itsestäänselvästi itse kerättyjä. Jo aiemmin tässä blogissa käsiteltiin kukkamarkkinoita ja nuo sammalet ja jäkäläthän olivat se mielenkiintoinen tuonti-/vientiartikkeli...niitä kulkee rajojen yli molempiin suuntiin.

Havumetsistä löytyy myös käpyjä, joita niitäkin menee somisteiksi joulun alla lukuisia useimmissa kukkakaupoissa, sekä luonnollisen ruskeina että erilaisin kuorrutuksin ja kimaltein (joiden ekologisuutta voidaankin miettiä sitten tarvikkeista puhuttaessa). Käpyjen ohella kaarna sopii hyvin somistetarkoituksiin kun haetaan luonnollista, metsähenkistä lopputulosta. Myös naavaoksat ovat luonnostaan varsin koristeellisia.

Sekä luonnosta että puutarhan puolelta löytyy pihlajaa, jota voi käyttää sekä oksina että marjoina syystunnelmaa luomaan. Paju vääntyy moneksi ja keväällä siinä on lisäsomisteena pehmoiset pajunkissat. Kaikenlaista (taipuvaa) oksaa, risua ja köynnöstä voi käyttää kimppupohjien tekemiseen ja muihin rakenteisiin, mutta toki myös sidontamateriaalina. Käyttöä vaille eivät jää myöskään moninaiset heinät, joita ojien pientareilla ja pelloilla kasvaa.

Tässä tekstissä nostan keskiöön liekokasvit, jotka olen itse oppinut tuntemaan noin vuosi sitten, mutta joiden käyttökelpoisuutta en voi muuta kuin ihailla. Itse olen käyttänyt katinliekoa (Lycopodium clavatum) ja riidenliekoa (Lycopodium annotinum). Sille, joka on kiinnostunut liekojen moninaisesta ja mielikuvitusrikkaasta käytöstä, hyvä linkki on http://tiedebasaari.wordpress.com/tag/liekokasvit/
Kun liekokasvista pilkkoo sopivan pituisia pätkiä ja näistä pätkistä kokoaa käteen sopivan nipun, niin siinäpä on oivallinen ja luonnonmukainen kimppupohja, jonka tekeminen ei vie kauan aikaa. Ja mikä parasta, näitähän voi tehdä varastoon isomman määrän valmiiksi; niputtaa kumirenksuilla ja sujauttaa sumutettuina jätesäkkiin käyttöä odottamaan. Itse en ole liekoja kerännyt, mutta käsittääkseni se ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, kunhan vaan löytää ne kangasmetsien sammalikot, joissa nämä kasvit viihtyvät.

Onko lieko teille tuttu materiaali? Oletteko joskus keränneet?

2 kommenttia:

  1. Tiedoksi, että en meinannut millään saada kommenttia julkaistus, tunnistus-numeroista ei ottanut millään selvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pahkura, jos se tosiaan on tuottanut Sinulle päänvaivaa. Vilpittömät pahoittelut! Olen niin roskapostihyökkäyskammoinen, että pidän kuitenkin nämä tunnistushäkkyrät voimassa. Koeta kestää ja kommentoi hankaluudesta huolimatta jatkossakin ahkerasti! Kommentit piristävät kummasti päivää!

      Poista

Kiitos lukijani! Otan todella mielelläni vastaan kommenttisi. Ekokukkis