Jokamies, maanomistaja ja lainsäätäjä

Vielä heitän tähän yhden keskustelunavauksen pohjustuksena luonnontuotteiden käyttämiselle kukkakauppatoiminnassa. Jokamiehenoikeuksista saa tietoa myös tällä linkillä:

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=25601&lan=fi

Kukkakauppiaan näkökulmasta oleellisin jokamiehenoikeus on oikeus ottaa / keräillä luonnontuotteita käyttöönsä. Tähän oikeuteen kytkeytyy tiiviisti oikeus liikkua paikoissa, joista mainittuja luonnontuotteita on kerättävissä.

Jokamiehenoikeuksiin kuuluu oikeus liikkua luonnossa jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain, mikäli liikkumisesta ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua tai jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Luonnontuotteita voi keräillä jatkossa kuvatuin rajoituksin sieltä, missä voi jokamiehenoikeuksien nojalla liikkua.

Rikoslain 28 luvun 14 §:ssä on mainittu tärkeimmät niistä luonnontuotteista, joiden kerääminen on jokamiehenoikeuksien nojalla sallittua. Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Lainkohdan mukaan luonnosta voi ottaa maassa olevia kuivia risuja, maahan pudonneita käpyjä ja pähkinöitä sekä luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kukkia. Jäkälää tai sammalta ei sitä vastoin saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Luonnontuotteiden keräily ei saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille ihmisille, pesiville linnuille, poroille tai riistaeläimille. Kasvien ottamista on rajoitettu luonnonsuojelualueilla (kielloista kerrotaan kyltein), ja eräiden harvinaisten kasvien ottamista on lisäksi yleisemmin rajoitettu luonnonsuojeluasetuksella, jonka liitteinä ovat luettelot rauhoitetuista kasveista.

Kukkakauppiaan on tärkeää osata erottaa jokamiehenoikeuksien nojalla sallittu ja kielletty kerääminen. Rajanvetoa tulee esimerkiksi niiden luonnontuotteiden kohdalla, jotka ovat peräisin puista. Jokamiehenoikeuksien nojalla kasvavasta tai kaatuneesta puusta saa ottaa ainoastaan marjoja (esim. pihlajanmarjat, mikäli niistä ei katsota olevan maanomistajalle taloudellista hyötyä, eikä puu poimimisesta vahingoitu). Kasvavasta tai kaatuneesta puusta ei sitä vastoin saa ottaa oksia, juuria, tuohia, kuorta, lehtiä, pihkaa, terhoja, käpyjä eikä pähkinöitä. Oksia ovat muun muassa pääsiäiseksi pajuista taitettavat pajunkissaoksat, joita niitäkään ei ilman maanomistajan lupaa saa kerätä. Maasta voi jokamiehenoikeuksien nojalla kerätä puista pudonneita kuivuneita oksia, käpyjä ja pähkinöitä, mutta vihreiden, tuoreiden oksien kuten havujen kerääminen maasta vaatiikin jo maanomistajan luvan. Jokamiehenoikeuksien nojalla ei sovi myöskään kerätä puunosia, jotka luokitellaan hakkuujätteeksi. Käävät kasvavat puissa, mutta koska ne eivät ole puun osa, niitä voi kerätä jokamiehenoikeuksien nojalla, mikäli kerääminen on mahdollista puuta vahingoittamatta. -Ei siis ihan helppoa, vaan aivotyötä vaatii selvittää, olenko jokamies vai tarvitsenko maanomistajan luvan.

Rauhoittamattomien luonnonkasvien ottaminen voi tapahtua siten, ettei toisen maalle jää pysyviä jälkiä (kasvupaikka ei muutu ulkonaisesti toiseksi). Laissa ei ole määritelty, mitä luonnonvaraisten kukkien osia saa kerätä. Kun otetaan kasvi juurineen, ottamisen tulee olla pienimuotoista, koska muutoin toisen maalle tulee näkyviä muutoksia. Rikoslain hallinnanloukkaussäännös (28 luku 11 §), kieltää kaivamasta toisen maata siten, että siitä aiheutuu vähäistä suurempaa haittaa. Myöskään maa-aineksia (kuten kiveä) ei saa ottaa toisen maalta tai vesialueelta ilman lupaa. Kiviä voi kuitenkin ottaa pienen määrän, jos ottamisesta ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa. Toisen maata ei saa tässäkään yhteydessä luvatta kaivaa.

Että tämmöisiä säännöksiä korvan taakse ennen luontoon hipsimistä! Toisaalta, usein se maanomistajan lupa irtoaa varmasti ihan kivutta, kun vaan tietää, keneltä pitäisi kysyä.