Joulutervehdys

Tunnelmallista, ihanaa ja rentouttavaa Joulua kaikille lukijoille ja vierailijoille!

Toivottelee Ekokukkis

Ps. Minun talvetettu hortensiani avasi pimeässä kellarissa ilokseni valkoisen kukinnon. Joulu on todellakin ihmeiden aikaa.

Hidasta kiiruhtamista

Hei hyvät lukijat ja kanssaekoilijat!

Ajattelin päivittää blogia sen verran, että tiedätte tämän hengittävän ja voivan hyvin, vaikkakin juuri nyt enemmän pääkopassani kuin sanallisina tuotoksina. Minulla on nyt sellainen vaihe elämässä, että en kovin aktiivisesti saa tänne blogiin uutta asiaa, mutta toivon asian pian korjaantuvan. Selvyyden vuoksi lienee syytä vielä sanoa, ettei kysymys ole ylitsevuotavasta joulustressistä, vaan ihan muista jutuista. Joulu tulee ja tuo rauhan sydämiin ja mieliin, vaikka ei tekisi yhtään mitään taikka ostaisi yhtään mitään. Mutta kyllähän minä tuoksuvan jouluhyasintin taidan tänäkin vuonna ostaa. Tai jos jotain erityisen ekologista tulee vastaan, niin sitten sellaisen kukkasen. Edellisvuotiset hyasintit olen istuttanut maahan...kevättä odotellessa! Siitähän se ekovinkki tulee muuten tähänkin tekstiin: sipulit maahan eikä kompostiin, sekajätteestä puhumattakaan. Aina ei voima riitä uuteen kasvuun, mutta joskus kuitenkin. Vuosien mittaan näistä joulu- ja pääsiäiskukkien sipuleista saa mukavaa jatketta omaan pihakasvivalikoimaan.

Voikaahan hyvin! Kommentoida saa edelleen vanhojakin kirjoituksia.

Sinistä ja valkoista

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää!

Tässä kohtaa vuotta kukkakaupoissa on ollut ja on tarjolla sinistä ja valkoista. Valkoisia kukkia löytyy paljon; valkoinen väri on luonnollinen väri monelle kukalle. Sininen sitä vastoin ei ole niin yleinen eikä monesti kovin luonnollinenkaan myytävissä artikkeleissa. Kukkakaupan tarjonnassa tyypillisesti olevissa kukissa on vain harvoja "Suomen sinisiä" kukkia. Nekin, jotka sinisiksi mielletään, ovat tavallisesti jonkinsortin violetteja. Niinpä kukkia värjätään.

Värjääminen voi tapahtua joko imeyttämällä väri veden mukana kukkaan taikka sprayaamalla. Tarkoitukseen on olemassa omia tuotteita, mutta jossain määrin omatoimikemistikin voi käsitykseni mukaan värjäysseoksia sekoitella muun muassa elintarvikeväristä tai vesiväristä.

Onko joku lukijoista kokeillut värjäämistä? Ja mitäpä olette mieltä, tarjoaisiko ekokukkakauppa värjättyjä kukkia valikoimissaan? Onko sillä väliä, mitä ainetta väri on...jos siis on ekologinen vaihtoehto värjäämiseen, niin värjäisikö ekokukkakauppias tarvittaessa?

Marraskuun blogikysely

Vihdoin sain kyselyn onnistumaan toivomallani tavalla!

Marraskuun kysely päättyi eilen ja kysymyshän kuului, oletko pohtinut ekologisia seikkoja kukkakaupassa asioidessasi. Tulos oli ihan mukava, koska usein näitä asioita oli pohtinut viisi vastaajaa, joskus yksi ja harvoin kaksi. Parasta tietysti oli, että jokainen vastannut oli edes joskus ekoasioita ajatellut; ei koskaan -vaihtoehto sai nolla ääntä. Kiitos vastauksista.

Rustaan joulukuulle uuden kyselyn. Sitten vaan taas vastaamaan sankoin joukoin!

Mukavan leppoisaa adventtiaikaa kaikille toivottelee Ekokukkis

Ekologista (suru)sidontaa

Heipä hei!

Tähän avaan nyt tekstin, jossa on aikomus käsitellä ekologisen suru- ja miksei muunkin kukkasidonnan mahdollisuuksia ja listata ihan käytännössä tarvikkeet, joista saa ekologisempia vaihtoehtoja, ja paikat, joista niitä saa. Tarkoitus ei ole mainostaa ketään, vaan ajattelin ihan sellaista listausta, joka jatkuu aina kun minä tai joku teistä muista keksii uuden hankintapaikan.


Aloitan itselleni ehkä tutuimmasta päästä.
SHT-tukusta kukkakauppias löytää ekologisempiakin vaihtoehtoja. Kiinnostus niihin on tukun edustajan mukaan vuosien varrella lisääntynyt, mutta hinta on edelleen määräävin tekijä kukkakauppiaiden hankinnoille. Tulevaisuudessa kysyntä kuitenkin todennäköisesti edelleen kasvaa. Firmalla on Punkalaitumella pääpaikka ja tuotantoa, ja siellä valmistuu myös ekokukkakauppiaalle käypiä tarvikkeita. Puinen sidontakahva maatuvalla verkolla on ainakin sellainen. Punkalaitumella on myös kutomo, jossa valmistetut maatuvat nauhat sopivat ekologiseen kukkasidontaan. Lisäksi tukun kautta saa olkista seppelepohjaa, joka on päällystetty maatuvalla kuitukankaalla, ja on siksi ekologisempi vaihtoehto kuin vastaava muovilla päällystetty. Varsinaisen sidonnan ulkopuolisista kukkakauppatarvikkeistakin löytyy muun muassa kierrätyskelpoista pakkauspaperia. Kotimaista tarjontaa on lisäksi aika hyvin, vaikka se ei tietysti suoraan tarkoita ekologista vaihtoehtoa. Yhteenvetona SHT-tukusta sanoisin, että kysyä kannattaa niin ekologista kuin kotimaistakin vaihtoehtoa, jos sitä ei kysymättä huomata tarjota. Ja koska firmalla on omaakin tuotantoa, kysyntä voi lisätä tuotantoon otettavia artikkeleita taikka tuotantomääriä. Kysynnän ja tarjonnan lainalaisuudet pätevät tässäkin.
http://www.sht-tukku.fi/sivu.tmpl?sivu_id=4  linkkisivulla puhutaan myös pinnoittamattomista metallilangoista ja sidonnassa käytettävistä koristeista ekologisuuden yhteydessä. Valitettavasti en tiedä, millaisia koristeita nämä ovat. Pinnoittamattomien metallilankojen käyttäminen pienessä mittakaavassa voi olla ekologista, mutta metallin hapristuminen maatuvaksi vie kuitenkin aikansa, eli en pitäisi yltiöpäistä metallilankojen käyttämistä varsinaisena ekotekona pinnoittamattomuudesta huolimatta (alempaa löytyvän kirkkojakaupunki-linkkilähteen mukaan "0,2 millimetrin vahvuinen pinnoittamaton rautalanka häviää murskattuna vuodessa, kun sen kompostoi.") Jos ekokukkakaupan yhteydessä on hautaustoimisto, nuo SHT-tukun sivuilla esitellyt ekoarkut vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta valikoimaan.

Toinen ekologisten sidonta-alustojen valmistaja ja toimittaja on Nastolalainen Ekofinland Oy. Nettisivuja pääsee tutkailemaan tästä: http://www.ekofinland.fi/ Täällä on vähän erilainen ratkaisu ekologiseksi sidontakahvaksi kuin SHT-tukulla, mutta hieno hommahan se on, että on vaihtoehtoja. Ekofinland käyttää alustoissaan biohajoavaa luonnontärkkelystä eli biomuovia sekä pahvia. Tuollaisia pahvisia en ole itse koskaan livenä nähnyt saatikka käytössä kokeillut. Onko joku muu teistä? Pahvista tehtyjä saa myös pöytäasetelmia varten, ei pelkästään surulaitteisiin.

http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/uutiset-ja-ilmiot/10787/ on mielenkiintoinen linkki näihin puheenaoleviin teemoihin. Artikkelissa on mainittu Tmi Akaan Mappi, mutta sitä firmaa en ainakaan nyt onnistu netistä löytämään sillä tavalla, että pääsisin kiinni sen tuotevalikoimiin. Tietääkö joku, onko firma vielä hengissä? Biohajoaviakin muovituotteita valmistava Insima Oy ainakin on http://www.insima.com/tuotanto.html


Teksti jatkuu aina kun löydän tähän jotain sopivaa. Vinkit ja kommentit ovat erittäin toivottavia!

Lisäys 1:
Ekofinlandin sivuilla mainitaan, että pahvisen kahvan sisään laitetaan kompostoituva Oasis-märkäsieni. Sellainen on minunkin muistini mukaan olemassa, mutta nettaillessa se tuntuu olevan jonkinmoinen haamutuote, koska mitään tietoa moisesta ei löydy. Jos olet käyttänyt kompostoituvaa tiiltä, niin vinkkaapa, kenen valikoimiin se kuuluu tai jos siitä on tietoa netissä. Ammattilaiset ovat myös tervetulleita mukaan keskusteluun!

Lisäys 2:
http://www.evl.fi/srk/rovaniemi/viestinta/paasky09N.pdf
Kurkatkaa (ainakin) sivulle 5.

Tunnustus

Pivi Onnea istuttamassa -blogista jakoi minulle Sunshine Award -tunnustuksen tästä Kukkakaupan Vihreä Kirja -projektista. Koska tämä on melko uusi blogi, tunnustus tuntuu hyvältä kannustukselta. Oikealla asialla ollaan, ainakin Pivin mielestä, eli en ole ainoa idealisti. Vielä kerran kiitos tästä:

 

Tunnustukseen liittyi seitsemän kysymystä, joihin tässä vastaukset:

Lempinumeroni: kaikki parittomat numerot kolmosesta eteenpäin

Alkoholiton suosikkijuoma: mikäs muu kuin vesi!
Lempieläin: kissa, miau
Facebook vai Twitter: Ei kumpikaan ("pikku anarkisti")
Intohimoni: kehä ja hanskat
Suosikkiviikonpäivä: torstai on toivoa täynnä
Suosikkikukka: hortensia, kuten avatar ehkä jo paljastaa

Aurinkoa Sinulle Pivi, vähintäänkin henkisesti!
 

Puhtaan veden puolesta

Tulipa vielä mieleen jatkona tuohon edelliseen, että ekologinen kukkakauppa osallistuisi kyllä mielestäni myös hyväntekeväisyys- ja avustustyöhön, ainakin tarjoamalla tietoa sekä asiakkailleen kanavan osallistua.

Veden tiimoilta yksi tällainen keräys, jota voisi ravintoloiden ohella rummuttaa muissakin liikkeissä, olisi Unicefin Jano-viikot http://www.unicef.fi/jano#faktoja-vedesta

Samassa yhteydessä voisi esitellä oman liikkeen vedensäästämisohjeita, jotka siellä ekokukkakaupassa tietysti olisi porukalla mietitty, ja kannustaa asiakkaita pohtimaan omaa vedenkulutustaan vaikkapa kyselyn tai kilpailun muodossa.

Ongelmat eivät ole ollenkaan niin pahoja, jos pystyy osoittamaan, että haluaa olla osaltaan ratkaisemassa niitä. Silloinhan ne muuttuvatkin jo haasteiksi.

Jossain se aurinko paistaa harmaanakin päivänä!

Vesi, elämän lähde

Hei jälleen!

Ihan aluksi teille kaikille lukijoille ja kanssakulkijoille tiedoksi, että nyt kun tämä blogi ei ole enää osa opintojani, tarkoitukseni on päivittää sitä vähintään kerran viikossa; toivottavasti useamminkin, mutta ainakin sen verran. Päivän, parin välein käyn kuitenkin tsekkaamassa, mitä jälkiä te muut olette tänne jättäneet, ja vastailen teidän kommentteihinne. Tiivis kanssakäyminen meidän asiasta kiinnostuneiden kesken on siis täysin mahdollista myös jatkossa. Eläköön ekologisuus, myös kukkakaupassa!

Katsoinpa eilen illalla tv-ykköseltä Ulkolinjan dokumentin "Pullovesibisnes". Se ei suoranaisesti liittynyt kukkabisnekseen, vaan nimensä mukaisesti pullovesibisnekseen erityisesti markkinajohtajafirman vinkkelistä. Koska omat ajatukseni ovat kuitenkin vahvasti kukkabisneksissä, sain tästäkin dokkarista hyvän aasinsillan kukkabisneksiin. Jo aiemmin olen aikonut kirjoittaa tänne blogiin vesikysymyksistä ja nyt ne tämän dokumentin myötä tulivat jälleen ajankohtaisina mieleeni.

Suosittelen muuten: katsokaapa tuo Ulkolinja vaikka Ylen Areenasta. Mitä olette mieltä, kuuluuko puhdas vesi ihan kaikille vai onko se markkinahyödyke?

Kotimaisella ruusutarhalla vieraillessani yrittäjä jutteli kanssani ympäristöasioista kukkatuotannossa, ja hän korosti vesitaseen (tai olisiko oikeampi termi vesijalanjälki?!) laskemisen tärkeyttä suhteessa muihin mahdollisiin ekologisuusmittareihin. Rivien välistä luin, että hänen mielestään Suomessa veden käyttö ei ole iso ongelma verrattuna muihin tuottajamaihin. Tuhansien järvien maassa on puhdasta vettä, eikä täällä ole valtavia kukkaplantaaseja. Meidän ongelmamme eivät liity niinkään veteen kuin esimerkiksi kylmään ja pimeään talveen (vaikka etunsa niilläkin, tautien ja tuholaisten määrää vähentävinä tekijöinä; asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia).

Kun etsii tietoa maista, joissa kukkatuotanto ja vesipula yhdistyvät, esille nousee usein Kenia. Muun muassa Kenian Naivasha-järven alueella on paljon kukkatuotantoa ja järvi kärsii siitä; etenkin ei-sertifioitujen, ns. mustien tilojen toiminnasta. Alue on ylikansoitettu, koska kukkatarhoille tarvitaan valtavasti työntekijöitä. Vettä tarvitaan niin ihmisille kuin kukillekin, mutta tässä taistelussa bisnes vie helposti voiton, joten ihmiset jäävät toiseksi. Toiseksi tai kenties viimeiseksi jäävät myös alueen eläimet, kuten kalat ja kosteikkoalueilla viihtyvät, aiemmin runsaslukuiset linnut. Vettä johdetaan pois ja sitä haihtuu huomattavasti enemmän kuin sitä sateiden mukana tulee. Jätevedet lasketaan järveen kaikkine kemikaaleineen, joten myös veden laatu on muuttunut huonoon suuntaan. Naivashaa uhkaavat niin rehevöityminen, saastuminen kuin kuivuminenkin. Naivasha-järvi on vain yksi esimerkki; Keniassa vastaavia kärsiviä järviä on muitakin, ja olen varma, että niitä löytyy myös muista maista, joissa suurtuotantoa on.

Pelkästään negatiivisiä askelia ei silti oteta edes Keniassa. Sadeveden talteenottaminen on käytössä, samoin kasteluveden kierrätys, jota muuten käytetään Suomalaisessakin tuotannossa. Kierrätys auttaa säästämään vettä ja vähentämään käyttöön tarvittavia lannoitemääriä, mutta siinäkin on omat riskinsä tuotannollisesti:

"Periaatteessa kasvihuoneyritysten vesiensuojelu on helpompi toteuttaa kuin
avomaatuotannossa tai peltoviljelyssä, koska kasvihuonetuotannossa voidaan kastelu ja
ravinteiden annostelu kontrolloida huomattavasti paremmin pelto-olosuhteissa
tapahtuvaan tuotantoon verrattuna. Huolimatta tästä voi kasvihuonetuotanto – tuotannon
intensiivisyyden takia - aiheuttaa huomattavasti suuremman tuotantopinta-alaa kohti
lasketun ravinnekuormituksen kuin tavallinen peltoviljely. Tämä ongelma voidaan
kasvihuonetuotannossa kuitenkin ratkaista keräämällä ylikasteluvedet talteen ja
esimerkiksi kierrättämällä ne takaisin tuotantoon. Suljettuihinkin kastelujärjestelmiin
liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia (kierrätysveden desinfiointiongelmat).
Lisäksi niiden investointikustannukset tuntuvat monesta yrittäjästä liian kalliilta (esim.
Näkkilä 1999). Suljetuilla järjestelmillä voidaan saavuttaa tiettyjä kustannussäästöjä,
esimerkiksi lannoitus- ja vedenhankintakuluja voidaan vähentää, mutta suljetusta
järjestelmästä aiheutuu toisaalta myös lisää muuttuvia kustannuksia, kuten vesi- ja
kasvianalyysikuluja (Näkkilä 1999)."

Lainaus on kyselytutkimuksesta "Kasvihuonetuotanto ja ympäristö" (Grönroos, Nikander 2002), johon linkki tässä: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12591 

Haasteista huolimatta niin vedenkäyttöä kuin ravinnepäästöjä ajatellen suljettu kastelujärjestelmä vaikuttaa melko hyvältä ratkaisulta: veden ja lannoitteiden säästö voi olla jopa 70 % avoimeen järjestelmään verrattuna. Ehkä jonain päivänä menen tutustumaan teknologiaan tarkemmin jollekin asiaa hyvin tuntevalle puutarhalle.

Vesiasiat ovat valtavan laaja palapeli, enkä tässä kirjoituksessakaan onnistu kuin vaivoin pintaa raapimaan; ainakaan tällä yhdellä istumalla. Vielä lopuksi nostan esille yhden maan ja sen ongelmat:

"Hollantilaisen kukkaviljelyn kasvu kääntyi ensi kertaa historiansa aikana laskuun vuonna 2002. Muutos oli pieni, mutta kertoo alan vaikeuksista. (P&K 2003/48, 5.) Hollannissa kasvihuoneviljelyn kokonaisala ei juuri kykene kasvamaan, maan pohjavedet ovat saastuneet viljelyssä käytetyistä kemikaaleista ja pienet viljelmät eivät enää pärjää tiukentuneessa kansainvälisessä hintakilpailussa, vaan joutuvat lopettamaan. Toisaalta lähes jokaista tuotetta vaivaa jatkuva ylituotanto. Myös työvoiman saatavuus on osoittautunut ongelmaksi."

Lainaus on jo aiemmin esillä olleesta SASK-raportista http://sask-fi-bin.directo.fi/@Bin/d1d7e3a4fe532d3a04740231a4362912/1353315936/application/pdf/112856/LeikkokukkaselvitysSASK.pdf

Hollanti on meistä monelle Se Kukkamaa, Euroopan ykkönen. Monestiko on tullut mieleen, että pienenä maana se kuluttaa kohta itsensä loppuun; maaperä köyhtyy ja vesivarat hupenevat? Näin voi siis käydä muuallakin kuin jo valmiiksi kuivuuden kanssa kamppailevissa maissa.

Kiitos kommenteista!

Nyt näyttää siltä, että vihdoin saadaan kaivattua vuorovaikutusta tänne blogiin. Kiitos teille uskaliaille, jotka olette avanneet sanaiset arkkunne ja ilmaisseet kiinnostuksenne tähän missiooni.

Vasemmalla blogiarkiston alla on nyt mahdollisuus liittyä lukijaksi. Tervetuloa kaikki, jotka lukijoiksi itsenne koette. Uskon paitsi kukkabisneksen ekologisuuden lisääntymiseen myös vuorovaikutuksen lisääntymiseen meidän asiasta kiinnostuneiden kesken.

Olen tosiaan luvannut lisätä kuvia blogiin heti kun sitä on riittävän moni toivonut. Käykääpä siis kurkkaamassa vanha teksti "Haluatteko kuvia" ja kommentoikaa, mikäli haluatte. Kaikkea muutakin saa kommentoida! Kaikki uudet ajatukset lisäävät näkökulmia tärkeään asiaan.

Voikaa hyvin, tälläkin viikolla!

Luonnon koristemateriaaleista

Uusi linkki luonnonantimien saralta:

http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/erikoisluonnontuotteet/koriste-+ja+kasityomateriaalit/

Kokonaisuudessaankin Arktiset aromit -sivusto on mielenkiintoista luettavaa, vaikkakin luonnosta kerättävät syötävät ovat siellä koristemateriaalia merkittävämmässä osassa. Olisi ollut hienoa löytää esimerkiksi yrityslistalta yritys, joka myisi tai ostaisi luonnon koristemateriaalia, mutta sellaista siellä ei (vielä) ollut.

Pohtimaan laittaa tieto siitä, että suuri osa luonnonmateriaaleista tuodaan ulkomailta. Sammal on eniten kotimaista, n. 77 %. Tästähän olen jo aiemminkin kirjoittanut. Suomen luonnossa on paljon ihania asioita; miksi haluamme myydä ja ostaa ulkomailta tuotua materiaalia? Varmaan samasta syystä kun metsiemme marjat tarvitsevat poimijoikseen kaukomailta saapuneita samoilijoita...

Arktiset aromit ry voisi olla yksi verkostoitumisen väylä ekologisille kukkakaupoille ja luonnonmateriaalin kerääjille.

Risusavottaan!

Avaanpas tässä keskustelua koivun oksien käytöstä moniin sidonnan ja koristepuolen töihin; notkeat oksathan ovat todella käyttökelpoinen ja hyvin suomalainen materiaali työstettäväksi.

Risumateriaali tulisi kerätä lehdettömään aikaan, eli vaikkapa nyt ennen oksien lumeentumista ja jäätymistä. Jos aikomus on tehdä jotakin kauan kestävää, maalis-huhtikuu ennen lehtien puhkeamista on otollisempi aika, koska silloin oksat ovat kestävimmillään. Risuja voi säilyttää kuukausia viileässä ja kosteassa varastossa, missä ne eivät pääse "rapsakoitumaan" liiaksi. Ennen työstämistä risut sitten notkistetaan liottamalla niitä lämpimässä vedessä vuorokauden verran.

Mitäs niistä sitten tehtäisiin?!

Ensimmäisenä ainakin minulle tulevat mieleen kranssit joko pyöreinä tai vaikka sydämen muotoisina. Ne ovat kauniita ihan sellaisinaan, jollakin luonnonkuidulla sidottuna, mutta liimaamalla tai sitomalla niihin voi kiinnittää myös koristeita. Esimerkiksi joulun aikaan hauskoja koristeita saa kuivatuista hedelmistä ja mausteista, käpyjä unohtamatta. Ja näitä samoja koristeitahan voi käyttää myös kimpuissa ja asetelmissa, kun niitä innostuu tekemään / teettämään. Jos haluaa talveakin kestävän risukranssin kukkasilla koristeltuna, käyttöön voi ottaa kuivatut kukat.

Kulhoja ja vateja asetelmia varten voi myös tehdä risuista, tai sitten voi päällystää jo olemassa olevia (vaikkapa kierrätykseen päätyneitä) ruukkuja tai muita astioita. Risuista kiedottu pinta peittää alla olevan materiaalin ja saa astian näyttämään luonnolliselta, kauniilta uudelleen. Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen on muuten omasta mielestäni yksi ekologiselle kukkakaupalle tärkeä ja pohdinnan arvoinen asia: uudelleen ideoidut, jo kertaalleen tiensä päähän tulleet tavarat voivat osaavan tekijän käsissä muotoutua uniikkituotteiksi / somisteiksi, jollaisia kukaan muu ei voi asiakkaalle tarjota. Samalla vanha materiaali löytää mielekkään elämänsä uudelleen eikä päädykään kaatopaikkojen jätevuoria korottamaan. Sopii ideologiaamme, eikö totta!

Sitten vielä yksi vinkki: osaattekos tehdä olkipukkeja? Jos olkea ei saa hankittua, niin ehkäpä risuja. Perinteisellä olkipukin ohjeella voi tehdä myös isompia ja pienempiä risupukkeja. Isompia voi käyttää liikkeessä sisustusrekvisiittana ja samalla myyntiartikkelina, pienemmillä voi koristaa sidontatöitä.

Nämä ajatukset ovat osin omiani, osin kiitän Tiina Rinnettä (http://www.ts.fi/teemat/koti+ja+asuminen/337076/Oksat+ovat+nyt+notkeita). Keksikääpä te lukijatkin jotain ekologiseen kukkakauppaan sopivaa; kommenttiareena on auki!
  

Voi vietävän kysely...

Ei ole kukaan seppä syntyessään, eikä bloginpitäjä. Tekninen taitamattomuuteni tulee näköjään jo toistamiseen vastaan tuon kyselyn osalta: taas se nollaantui, kun kuukausi vaihtui, vaikka ihan takuulla olin laittanut kyselyn päättymään 30.11.2012. Eikö tätä elementtiä saa kestämään kahden kuukauden puolella, kysynpä vaan?!?

Kiitos niille kahdelle äänestäneelle, jotka olitte usein miettineet ekologisia seikkoja kukkakaupassa asioidessanne. Vaikka äänenne eivät juuri nyt kyselyssä näy, niin muistamme niiden olemassaolon. Jos ja kun käytte uudelleen täällä blogin parissa, niin äänestäkääpä äänenne uudelleen näkyviin. Ekokukkis kiittää kauniisti jo etukäteen!

Äänestäkää myös te muut. Se on yksinkertaisin tapa kommentoida, vaikka mielelläni minä ihan kirjoitettuja kommenttejakin vastaanottaisin. Nämä asiat ovat vähän sen laatuisia, että parhaat ideat ja toimintamallit syntyvät vuorovaikutuksen kautta. Ja juuri siksi tämä blogi on olemassa.

Pyhäinpäivän alla seppeleistä

Aikaisemmin kirjoittelin tosiaan jo avausta surusidontaan. Tuli mainittua surukimput ja surulaitteet, mutta seppeleistä en vielä kirjoittanut mitään. Seppele on arvokas sidontatyö, jonka voi viedä haudalle hautajaistilaisuudessa, mutta seppeleitä viedään hautausmaille myös muistoseppeleinä juhla- ja merkkipäivinä, esimerkkinä vaikkapa itsenäisyyspäivän seppeleet sankarihaudoilla. Eri tarkoituksiin sidotaan eri kokoisia ja eri materiaaleista koostuvia seppeleitä erilaisilla mittasuhteilla ja sidontatekniikoilla...tilanne ratkaisee seppeleen koon ja tyylin.

Opiskelujeni aikana pääsin tutustumaan läheisimmin muovitettuun oljesta tehtyyn seppelepohjaan. Sitä kokeiltiin päällystää erilaisilla lehdillä ja havuilla, jotka kiinnitettiin pohjaan hakasilla tai neuloilla. Myös puolalangan käyttäminen olisi ollut mahdollista. Oljesta tehty seppelepohja on tietysti sinällään ekologinen vaihtoehto, mutta jos se on tehty maatumattomalla / vasta ikuisuuden päästä maatuvalla langalla kiertäen ja päällystetty muovilla, ekologinen aspekti onkin jo menetetty. Tätä pohjaa saa kuitenkin ostaa myös maatuvalla langalla sidottuna ja maatuvalla kankaalla päällystettynä. Sen voi tehdä myös itse niin. Päällystysmuovi / -kangas voidaan toki jättää oljen päältä pois kokonaan, mikäli se sopii valittuun tyyliin, asettelutapaan ja tekniikkaan. Ja oljen voi korvata muunkinlaisella heinämateriaalilla. Vaikeampaa on korvata ekologisesti hakasia ja neuloja, joita muuten tarvitaan todella paljon ison seppeleen päällystämisessä! Kukitus eli kukilla päällystäminen voidaan tehdä lävistämällä ns. ihmetikkua käyttäen, jolloin kukka jää seppelepohjaan kiinni omalla varrellaan, eikä hakasia, neuloja tai rautalankaa tarvita lainkaan. Muun materiaalin kohdalla ihmetikutus ei taida oikein onnistua...

Itse näkisin myös kestävyyden ainakin jonkinlaisena ekologisuutena. Tämä näkökohta ei tosin toimi haudalla, mutta vaikkapa ovikranssissa toimii. Olkoon pohja vaikka styroksia, jos sen työstää kuivalla materiaalilla liimaten, tuotos saattaa säilyä isältä pojalle, eikä aina tarvitse hommata uutta. Kukkakauppias ei kyllä tässä tapauksessa lyö rahoiksi saman asiakkaan ja saman tuotteen kohdalla kuin kerran, mutta eiköhän tämänkin ongelman voisi jotenkin ratkaista, kun jätetään se tähän mietintään.

Kestävyydestä tulikin vielä mieleen: yksi vaihtoehto pyhäinpäivän aikaan olisivat kauniisti haudalla kuivuvat kukat, jotka sitten kuivuttuaan jäisivät kaunistamaan hautaa pidemmäksi aikaa. Se aiemmin mainitsemani surusidontakurssi vuodelta 2009 opetti valitsemaan materiaaleja myös tällaisiin töihin. Ihmetikun käyttöäkin siellä on opeteltu, mutta tosiaan vain kukittamisen kannalta. Tällä kurssilla olisi kyllä ollut mukava olla mukana!

Laittakaahan tänne blogiin tietoa heti, jos kuulette ekologisista kukkasidontakursseista tulevaisuudessa. Mennään sitten porukalla oppiin.

Tilhiä tai punatulkkuja!

Hei kaikki!

Tänään aamulla päiväkodin pihalla oli vastassa ihastuttava näky: neljä isoa koivua oli latvoista täynnä tilhiä; välillä ne piipahtivat viereiseen pihlajaan syömään ja sitten taas takaisin koivuihin. Voi sitä sirkutuksen määrää!

Tästä näystä syntyi taas ekokukkakauppiaan mieleen ajatus: lankalintuja somisteeksi! Tai vielä parempaa: kukkakauppa, joka järjestäisi jonain päivänä asiakkaille mahdollisuuden taiteilla kimppuunsa koristeeksi linnun! Muutamat apukädet voisivat olla tarpeen, mutta näitä valmiiksi tehtyjä lintuja voisi myydä kimppujen mukana, ja sitten ajan kanssa ostoksille tulleita asiakkaita voisi opastaa oman linnun tekemisessä. Nämä jos mitkä olisivat ekologisia somisteita! Aikaa palaa, mutta minusta hyvästä kannattaa myös maksaa, joten ajan voisi hinnoitella tuotteeseen.

Itselleni lapsuudesta tuttuja ovat nimenomaa punatulkut. Nokan saa muuten kätevästi paitsi jonkinmoisesta taikinasta myös auringonkukan siemenestä. Tai sitten voi tehdä vieläkin kätevämpiä ja nopeampia versioita pahvista ja langasta, jolloin silmät piirretään tai liimataan. Värejä vaihtelemalla punatulkku muuttuu talitintiksi tai vaikka harakaksi, jos joku sellaista kaipaa. Omasta mielestäni ainakin harakka on nokkela ja kaunis lintu.

En laita tähän nyt mitään tiettyä linkkiä, mutta jos netistä haette vaikkapa "punatulkku langasta", niin hyviä ohjeita putkahtaa esiin. Ja jos ei vielä ole sitä kukkakauppaa, niin ainahan näitä voi tehdä itselleen iloksi. Spiraaliin sidottuun kimppuun voi sujauttaa somisteen helposti myös jälkikäteen.

Tsirp, tsirp vaan hyvät blogini lukijat!

Kuolleet kuninkaat

Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä. Ulkona kävellessä katseeni pysähtyi useamman kerran pakkasessa jököttäviin talventörröttäjiin, niiden jotenkin majesteettiseen ulkoasuun. Miettikääpä nyt vaikka hevonhierakkaa ja sen ruskeaa karua komeutta!

Jos formal-lineaarinen kukkasidonnan tyylisuunta on tuttu, niin näistä pakkasta uhmaavista kasvikunnan edustajista saa sidontaan hienoja kuolleita kuninkaita, eikä kuninkaan kuolema mielestäni tässä tapauksessa lainkaan vähennä kuninkaan arvovaltaa. Formal-lineaarisessa tyylisuunnassa vahvat kontrastit ovat olennaisia, joten kuollut ja elävä -asetelma sopii senkin puolesta näihin töihin hyvin.

Toisella kerralla voin avata edellä kirjoittamaani vähän enemmän, mutta nyt täytyy lopettaa näin lyhyeen. Olen taas onnistunut kasaamaan viikonlopulle monenmoista hommaa, joten niiden pariin siis!

Seppeleistä ei muuten tullut kirjoitettua mitään vielä tuossa surusidonta-avauksessa, mutta ilman muuta niidenkin ekologista toteutusta tulen selvittelemään jatkossa.

Uusi kysely ja surusidonta-asiaa

Koska tämä blogin pitäminen on minulle uusi juttu, niin huomasinkin nyt, että kyselyni "Kiinnostaako ekologisen kukkakaupan ideoiminen Sinua?" oli vastausten osalta nollaantunut sen alkuperäisen määräajan kuluttua umpeen. Tämän vuoksi en pitänyt järkevänä jatkaa tuota kyselyä enää enempää, vaikka juuri edellisessä kirjoituksessani hehkutinkin vastausaikaa jatketun. Sori! Kyselyyn ehti siis tulla kuusi vastausta, joista viisi oli "Paljon" ja yksi "Jonkin verran". Kiitos kaikille vastanneille! Tuloshan oli tietysti minun näkökulmastani erinomainen, vaikkakin vastauksia olisin toivonut enemmän.

Nyt on vastattavana uusi kysely ja se jatkuu marraskuun loppuun saakka. Kunnallisvaaleissa kun kaikki käytte verryttelemässä äänestystaitojanne, niin johan sujuu äänestäminen tässäkin kyselyssä, eikö totta!?!

Mutta sitten ajattelin jatkaa vielä hautausmaa-teemaa (ehkä lähestyvän pyhäinpäivän innoittamana, huom: ei ameriikan serkku halloweenin!!).

Ekokukkakauppiaan tulisi pystyä tarjoamaan haudalle kukkia vieville omaisille ja ystäville keinoja toimia paitsi tilanteeseen sopivasti myös ekologisesti. Mahdollisimman vähin langoituksin sidottu surukimppu on surulaitetta ekologisempi vaihtoehto, etenkin, jos ekologisuus on ulotettu myös kimpun rusettiin, sidosnauhaan ja korttiin. Monesti halutaan kuitenkin hankkia surulaite kimpun sijaan. Tällöin sidontatarvikkeiden rooli korostuu entisestään: ekologinen kukkakauppa ei ainakaan minun mielestäni edes tarjoa muovista kahvaa, johon on laitettu tavallinen märkätiili muoviniinellä varmistettuna ja sidonnassa on käytetty maatumattomia langoituksia ja maatumatonta rusettia / nauhoja. Näille kaikille on olemassa ekologisia vaihtoehtoja. Ajattelin nyt itse alkaa kartoittaa niitä ja olisi aivan loistavaa, jos saisin teiltä apua.

Löysin muuten netistä sisältöluettelon surusidontakurssista, joka oli toteutettu vuonna 2009. Yhtenä opeteltavana asiana kurssilla oli ollut "itsetehdyt ekologiset pohjat luonnon materiaaleista". Tällaiselle kurssille ekokukkakauppias lähtisi varmasti mielellään.

Etappipiste!

Heippa kaikki!

Tänään esittelin portfolioprojektiani oppilaitoksessa ja se tuli hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että Kukkakaupan Vihreästä Kirjasta on nyt tullut minun ja teidän kaikkien lukijoiden yhteinen projekti, jota minun ei enää tarvitse linkittää opintoihini, vaan joka saa elää ja kasvaa meidän ajatustemme ja ideoidemme mukaisessa järjestyksessä kulloinkin hyvältä tuntuvaan suuntaan. Tai no kirkkaana johtotähtenä loistaa tietysti visio unelmien ekokukkakaupasta, siihen siis tähdätään myös jatkossa. Eikä kesken jääneiden aihepiirien tarkasteluakaan unohdeta. Kaikki, mistä olen luvannut kirjoittaa, ilmestyy blogiin aikanaan.

Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi tämän päivän kuulijoita, opettajaa ja kanssaopiskelijoita kiinnostuksesta, kommenteista, keskustelusta ja kannustuksesta. Olitte erinomaisen hyvä yleisö! Toivon, että moni teistä löytää jatkossa tiensä tämän blogin pariin ja ehkä innostuu myös lausumaan sanan tai pari jostakin itseä koskettavasta aihepiiristä...saas nähdä!

Hyvillä mielin, Ekokukkis

Ps. Jatkoin vasemmalla olevan kyselyn vastausaikaa lokakuun loppuun saakka; alun perin se oli laitettu sulkeutumaan tänään aamupäivällä. Vielä siis ehtii...

Ps2. Hortensia viettää ainakin ensi yön puuvarastossa.

Hortensia ja hautausmaat

Nyt jatkankin jakamalla aamun kuningasidean teille muillekin pureksittavaksi. Idea tuli siitä omakohtaisesta havainnosta, että mikäli haluan jatkaa taivalta kauniin hortensiani kanssa, joka on ollut terassilla ruukussa koko kesän, nyt olisi aika tehdä jotain: talvi tulee!

Monella varsinkin kaupunkiolosuhteissa lienee ruukkukukkia, joiden talvettaminen oman asunnon olosuhteissa ei oikein onnistu. Ei ole monella sitä lasitettua viileää kuistia, jollainen monessa talossa maalla on. Mutta entäpä, jos olisi ekokukkakauppa, jossa olisi talvetustilaa vuokraperiaatteella? Minä ainakin voisin tällaista palvelua käyttää, ja jos sen tuotteistaisi oikein, eli tarjoaisi talven aikana jotain sopivaa oheisjuttua vuokratilan käyttäjille, niin hintaa saisi paremmin kohdalleen.

Ekologistahan tämä olisi hyvinkin, sillä ruukkukukkia myydessä voisi oikeasti kaupata kukkaa, jolla olisi elinkaari eikä vain pieni hetki elämää. Väitän, että kunnolla suunniteltuna tämä ei olisi oman oksan nakertamista. Mitä tuumaatte?

Toinen asiani ei ole idea vaan ympäristöhuoli, joka pukkaa päälle taas syyspimeiden alettua: hautausmaiden kynttiläjätteen määrä, joka on muuten valtava (voin yrittää selvittää esimerkin jostakin seurakunnasta tässä syksyn mittaan). Olen itse ollut harjoittelujaksolla seurakunnan puutarhatöissä ja keväällä hommiin kuului myös siivota hautausmaata. Muovijätteen ja palamattomien kynttilänraatojen määrä oli käsittämätön! Omalla kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi sellainen extrakorkea muovinen hautakynttilä, jossa on metallikansi, ei juuri koskaan pala pohjaan saakka, jos se jää palamaan oman onnensa nojaan. Ihminen, joka ostaa isomman kynttilän siinä toivossa, että läheisen hauta saisi lämmintä valoa pitemmän aikaa, saa valitettavan usein rahojensa vastineeksi vain enemmän jätettä.

Henkilökohtaisesti pidän telineessä tai hautakiven kynttilälasin takana poltettavaa lyhtykynttilää ainoana ekologisesti kestävänä vaihtoehtona haudalla. Ekologisen kukkakaupan yksi tehtävä voisi olla suunnata ihmisten kynttiläostoksia kestävämpään suuntaan. Lyhdyt, lyhtytelineet ja ekologiset, kauniisti palavat kynttilät olisivat luontainen osa kukkakaupan valikoimaa. Myydessä ei ole pahitteksi myöskään jakaa tietoutta tämän asian tiimoilta. Luultavasti tällaisiakaan moni ei ole tullut ajatelleeksi.

Jatkossa tulen kirjoittelemaan hautausmaa-asioita myös surusidonnan näkökulmasta. Pysykääpä kuulolla ja kommentoikaa!

Luonnollisesti luonnosta

Aloitanpa tähän vielä pohjustustekstiä luonnonmateriaaleista, eli kaikesta siitä, mitä kukkakauppaan voisi keräillä ulkona samoillessaan joko niiden jokamiehenoikeuksien nojalla taikka sitten maanomistajan luvalla.

Yleisimmin käytettyjä ovat varmaan erilaiset havut, sammalet, jäkälät ja varvut. Erityisesti joulun ajan istutuksissa ja asetelmissa ne ovat perusmateriaalia, mutta eivät toki itsestäänselvästi itse kerättyjä. Jo aiemmin tässä blogissa käsiteltiin kukkamarkkinoita ja nuo sammalet ja jäkäläthän olivat se mielenkiintoinen tuonti-/vientiartikkeli...niitä kulkee rajojen yli molempiin suuntiin.

Havumetsistä löytyy myös käpyjä, joita niitäkin menee somisteiksi joulun alla lukuisia useimmissa kukkakaupoissa, sekä luonnollisen ruskeina että erilaisin kuorrutuksin ja kimaltein (joiden ekologisuutta voidaankin miettiä sitten tarvikkeista puhuttaessa). Käpyjen ohella kaarna sopii hyvin somistetarkoituksiin kun haetaan luonnollista, metsähenkistä lopputulosta. Myös naavaoksat ovat luonnostaan varsin koristeellisia.

Sekä luonnosta että puutarhan puolelta löytyy pihlajaa, jota voi käyttää sekä oksina että marjoina syystunnelmaa luomaan. Paju vääntyy moneksi ja keväällä siinä on lisäsomisteena pehmoiset pajunkissat. Kaikenlaista (taipuvaa) oksaa, risua ja köynnöstä voi käyttää kimppupohjien tekemiseen ja muihin rakenteisiin, mutta toki myös sidontamateriaalina. Käyttöä vaille eivät jää myöskään moninaiset heinät, joita ojien pientareilla ja pelloilla kasvaa.

Tässä tekstissä nostan keskiöön liekokasvit, jotka olen itse oppinut tuntemaan noin vuosi sitten, mutta joiden käyttökelpoisuutta en voi muuta kuin ihailla. Itse olen käyttänyt katinliekoa (Lycopodium clavatum) ja riidenliekoa (Lycopodium annotinum). Sille, joka on kiinnostunut liekojen moninaisesta ja mielikuvitusrikkaasta käytöstä, hyvä linkki on http://tiedebasaari.wordpress.com/tag/liekokasvit/
Kun liekokasvista pilkkoo sopivan pituisia pätkiä ja näistä pätkistä kokoaa käteen sopivan nipun, niin siinäpä on oivallinen ja luonnonmukainen kimppupohja, jonka tekeminen ei vie kauan aikaa. Ja mikä parasta, näitähän voi tehdä varastoon isomman määrän valmiiksi; niputtaa kumirenksuilla ja sujauttaa sumutettuina jätesäkkiin käyttöä odottamaan. Itse en ole liekoja kerännyt, mutta käsittääkseni se ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, kunhan vaan löytää ne kangasmetsien sammalikot, joissa nämä kasvit viihtyvät.

Onko lieko teille tuttu materiaali? Oletteko joskus keränneet?

Asiakaskysely-yhteenvetoa

Tässä tulee nyt viikonloppuna koostamani asiakaskyselyn yhteenveto myös tänne blogiin. Yksityiskohtia voin avata hieman tarkemmin portfolioesittelyssä oppilaitoksessani, mutta yleinen yhteenveto on paikallaan myös täällä. Jos muuten olet kukkakaupassa edes satunnaisesti asioiva henkilö ja koet edustavasi jotain ihan muuta näkökulmaa kuin mitä tässä tulee esille, ilmianna itsesi kommentoimalla tätä kirjoitusta. Asiakkaiden mielipiteet ovat avainasemassa, kun mietitään markkinarakoa hieman tavallisesta poikkeavalle konseptille. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille vastanneille!

Sen verran taustoja, että tämä kysely on tehty sähköpostitse. Vastaajat ovat monen ikäisiä naisia ja miehiä eripuolilta Suomea; erilaisia viiteryhmiä, joilla ei ole kytköksiä toisiinsa. Kyselyn sai vähintään sata henkilöä ja vastauksia tuli parikymmentä.

Kukkakauppatoimintaa ei mielletty ekologiseksi pientä vähemmistöä lukuunottamatta. Ne, jotka ajattelivat toiminnan olevan ekologista, sanoivat sen oletuksena; eivät olleet pohtineet asiaa. Ongelmiksi koettiin muun muassa torjunta-aineet, materiaalihukka, kuljetukset, lähes teollinen tuotantotoiminta ja suomalaisten kasvihuoneiden suuri energiankulutus.

Asiakkaiden mielestä ekologinen kukkakauppa pyrkisi minimoimaan ympäristökuormituksen kaikessa toiminnassaan. Vastauksista esille tulivat esimerkkeinä käytännön toimista lähituotteet, pieni materiaalihukka, ekolannoitus, ekotorjunta, uusiutuva energia, vähän energiaa kuluttavat sähkölaitteet, luonnosta kerätyt koristemateriaalit sekä ekologiset paperit ja sidontanauhat.

Jos kukkakauppoja olisi mahdollista erotella ekologisuusasteen mukaan, suuri enemmistö vastaajista valitsisi ekologisemman kukkakaupan. Muutama oli kuitenkin sitä mieltä, että lähinnä sijainti ja valikoima vaikuttaisivat kauppavalintaan, ei ekologisuusaste. Ne, joille ekologisuudella olisi kauppavalinnassa merkitystä, olisivat myös valmiita maksamaan ekologisista tuotteista jonkin verran (ehkä 10-15 %) tavallisia enemmän. Tärkeänä pidettiin sitä, että ekologisuudelle olisi antaa myös vakuuttavat takeet; ettei se olisi vain tyhjää sanahelinää.

Luonnonmateriaalin ja puutarhan antimien käyttöä sidontatöissä pidettiin kukkakaupalle lisäarvoa tuovana tekijänä (90 % vastaajista). Näitä tuotteita voi kerätä toki jokainen itsekin, mutta vastauksista tuli esille, että kerättyjä tuotteita käyttävä kukkakauppias tuokin sitten valmiissa myyntiartikkelissa esille ammattitaitonsa sitojana. Tällöin ei enää ole kysymys siitä, onko käytetty materiaali yleisesti saatavilla vai ei.

Huolestuttavin seikka tuli esille viimeisessä kysymyksessä, joka kuului:
onko Sinulle koskaan tuotu esille ekologisia näkökohtia / vaihtoehtoja kukkakaupassa asioidessasi?
Tähän vastattiin 100 %:sesti ei. Pari ihmistä tosin mainitsi kotimaisuutta markkinoidun, mikä sekin on tietysti osa tätä laajaa ekologisuuden käsitettä, mutta muuten ei mitään. Tämä kyllä panee miettimään, vai mitä sanotte! 

Muutama vastaaja kiitti siitä, että kysely sai heidät todella ajattelemaan asioita, joille he eivät olleet ennen ajatuksia uhranneet.

Ihana puhelu ja alihankinta-aatoksia

Hei kaikki!

Kiitos, että olette jaksaneet odottaa päivityksiä. Minulla on mukava kolmen päivän hurlumhei takana, mutta nyt olen taas tämän projektin kimpussa, joten uusia päivityksiä tulee tiiviimpään tahtiin.

Aamulla minulle soitti kukkakauppias, joka pahoitteli, ettei ollut vastannut kyselyyni ja tiedusteli, vieläkö hän voisi siihen vastata, kun tänään olisi vapaapäivä ja ehtisi. Hänen mielestään kysymykseni olivat sellaisia, joihin hän halusi paneutua kunnolla ja antaa perustellut vastaukset. Kaikesta hänen kertomastaan paistoi aito kiinnostus ekoseikkoihin ja halu pohtia näitä asioita tarkemmin; myös ekotekojen ja rahan välistä ristiriitaa, mikä tulee sekä tulosta tekevälle kauppiaalle että rahoistaan tarkalle asiakkaalle väkisinkin vastaan. Aivan loistavaa, että tällaisia kukkakauppiaita on olemassa!!! Kun toivottavasti joskus luet tätä blogia, niin haluan, että tiedät, miten paljon soittosi ja sanasi minulle merkitsivät. Todellakin kiitos!

Mutta sittenpä taas avaus aihepiiristä luonnonmateriaalit. Mielestäni Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n sivuja kannattaa hetki tutkia, siellä on paljon mielenkiintoista tietoa. Tällä linkillä pääsette suoraan kohtaan, jossa puhutaan koriste- ja käsityömateriaalista muun muassa floristiikkakäyttöön:
http://www.luontoyrittaja.net/54.html

Kyseisten sivujen alihankintapörssi http://www.luontoyrittaja.net/6.html voisi puolestaan olla mainio paikka tiedottaa valmiudestaan toimittaa luonnontuotteita kukkakauppiaille taikka kukkakauppiaille paikka kysellä niiden perään, jollei itse ehdi/pysty/halua lähteä materiaalia keräämään.

Miltä vaikuttaa...voisiko tämä olemassaoleva sivusto toimia kanavana, jonka kautta kysyntä ja tarjonta voisivat kohdata?

Näissä mietteissä huomiseen!

Tänään ja huomenna

Pääsen vähän huonommin blogia päivittämään tämän ja huomisen aikana, mutta työstän kuitenkin näinä päivinä asiakaskyselyn yhteenvedon siihen malliin, että saan sen tänne mukaan. Olen kysellyt esimerkiksi sitä, mielletäänkö kukkakauppatoiminta ekologiseksi ja mitä ekologisuus kukkakaupassa vastaajan mielestä tarkoittaa. Kysyin myös, vaikuttaisiko tieto ekologisuudesta asioimispäätökseen ja oltaisiinko ekologisesta vaihtoehdosta valmiita maksamaan enemmän kuin vähemmän ekologisesta. Lisäksi selvittelin suhtautumista luonnon- ja puutarhamateriaalin käyttöön kukkasidonnassa. Niin ja sitä, onko ekologisia vaihtoehtoja koskaan tarjottu, kun vastaaja on asioinut kukkakaupassa. Tuloksia kyselystä siis piakkoin...

Ja tuo luonnonmateriaalien käyttöhän on sitten teema, josta on myös tarkoitus jatkaa. Kommentteja saa heittää vaikka heti siitä, mitä materiaaleja on itse käyttänyt tai nähnyt kukkakaupoissa käytettävän. Tai minkä sopivuutta kukkasidontaan on joskus pohtinut.

Jokamies, maanomistaja ja lainsäätäjä

Vielä heitän tähän yhden keskustelunavauksen pohjustuksena luonnontuotteiden käyttämiselle kukkakauppatoiminnassa. Jokamiehenoikeuksista saa tietoa myös tällä linkillä:

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=25601&lan=fi

Kukkakauppiaan näkökulmasta oleellisin jokamiehenoikeus on oikeus ottaa / keräillä luonnontuotteita käyttöönsä. Tähän oikeuteen kytkeytyy tiiviisti oikeus liikkua paikoissa, joista mainittuja luonnontuotteita on kerättävissä.

Jokamiehenoikeuksiin kuuluu oikeus liikkua luonnossa jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain, mikäli liikkumisesta ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua tai jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Luonnontuotteita voi keräillä jatkossa kuvatuin rajoituksin sieltä, missä voi jokamiehenoikeuksien nojalla liikkua.

Rikoslain 28 luvun 14 §:ssä on mainittu tärkeimmät niistä luonnontuotteista, joiden kerääminen on jokamiehenoikeuksien nojalla sallittua. Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Lainkohdan mukaan luonnosta voi ottaa maassa olevia kuivia risuja, maahan pudonneita käpyjä ja pähkinöitä sekä luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kukkia. Jäkälää tai sammalta ei sitä vastoin saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Luonnontuotteiden keräily ei saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille ihmisille, pesiville linnuille, poroille tai riistaeläimille. Kasvien ottamista on rajoitettu luonnonsuojelualueilla (kielloista kerrotaan kyltein), ja eräiden harvinaisten kasvien ottamista on lisäksi yleisemmin rajoitettu luonnonsuojeluasetuksella, jonka liitteinä ovat luettelot rauhoitetuista kasveista.

Kukkakauppiaan on tärkeää osata erottaa jokamiehenoikeuksien nojalla sallittu ja kielletty kerääminen. Rajanvetoa tulee esimerkiksi niiden luonnontuotteiden kohdalla, jotka ovat peräisin puista. Jokamiehenoikeuksien nojalla kasvavasta tai kaatuneesta puusta saa ottaa ainoastaan marjoja (esim. pihlajanmarjat, mikäli niistä ei katsota olevan maanomistajalle taloudellista hyötyä, eikä puu poimimisesta vahingoitu). Kasvavasta tai kaatuneesta puusta ei sitä vastoin saa ottaa oksia, juuria, tuohia, kuorta, lehtiä, pihkaa, terhoja, käpyjä eikä pähkinöitä. Oksia ovat muun muassa pääsiäiseksi pajuista taitettavat pajunkissaoksat, joita niitäkään ei ilman maanomistajan lupaa saa kerätä. Maasta voi jokamiehenoikeuksien nojalla kerätä puista pudonneita kuivuneita oksia, käpyjä ja pähkinöitä, mutta vihreiden, tuoreiden oksien kuten havujen kerääminen maasta vaatiikin jo maanomistajan luvan. Jokamiehenoikeuksien nojalla ei sovi myöskään kerätä puunosia, jotka luokitellaan hakkuujätteeksi. Käävät kasvavat puissa, mutta koska ne eivät ole puun osa, niitä voi kerätä jokamiehenoikeuksien nojalla, mikäli kerääminen on mahdollista puuta vahingoittamatta. -Ei siis ihan helppoa, vaan aivotyötä vaatii selvittää, olenko jokamies vai tarvitsenko maanomistajan luvan.

Rauhoittamattomien luonnonkasvien ottaminen voi tapahtua siten, ettei toisen maalle jää pysyviä jälkiä (kasvupaikka ei muutu ulkonaisesti toiseksi). Laissa ei ole määritelty, mitä luonnonvaraisten kukkien osia saa kerätä. Kun otetaan kasvi juurineen, ottamisen tulee olla pienimuotoista, koska muutoin toisen maalle tulee näkyviä muutoksia. Rikoslain hallinnanloukkaussäännös (28 luku 11 §), kieltää kaivamasta toisen maata siten, että siitä aiheutuu vähäistä suurempaa haittaa. Myöskään maa-aineksia (kuten kiveä) ei saa ottaa toisen maalta tai vesialueelta ilman lupaa. Kiviä voi kuitenkin ottaa pienen määrän, jos ottamisesta ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa. Toisen maata ei saa tässäkään yhteydessä luvatta kaivaa.

Että tämmöisiä säännöksiä korvan taakse ennen luontoon hipsimistä! Toisaalta, usein se maanomistajan lupa irtoaa varmasti ihan kivutta, kun vaan tietää, keneltä pitäisi kysyä.

Puutarhalistaukset jatkuvat

Ja sittenpä jatkankin tuota myöhäisillalla aloittamaani listausta itse kasvatettavista sidontatarpeista. Tämä muuten perustuu paitsi omaan kokemukseen, myös mainioon perennakirjaan eli Riikosen Antin Suomalaiseen perennakäsikirjaan. Kesäkukista tarviikin kirjoittaa sitten ihan erikseen.

Mutta listaus jatkukoon!

Nukkapähkämö Stachys byzantina
Nukkajäkkärät Anaphalis
Keltasauramo Anthemis tinctoria
Marunat Artemisia
Asterit Aster
Kaunokainen Bellis perennis
Häränkukka Buphthalmum salicifolium
Kaunokit Centaurea
Kaunosilmät Coreopsis
Vuohenjuuret Doronicum
Punahattu Echinacea purpurea
Pallo-ohdakkeet Echinops
Jalokallioinen Erigeron speciosus
Villamo Eriophyllum lanatum
Punalatvat Eupatorium
Syyssädekukka Gaillardia aristata
Hohdekukat Helenium
Päivänsilmä Heliopsis helianthoides
Hirvenjuuret Inula
Euroopanalppitähti Leontopodium alpinum
Päivänkakkarat Leucanthemum
Punatähkä Liatris spicata
Nauhukset Ligularia
Päivänhatut Rudbeckia
Piiskut Solidago
Punapäivänkakkara Tanacetum coccineum
Sinikatana Catananche caerulea
Kielo Convallaria majalis
Parsat Asparagus
Soihtulilja Kniphofia uvaria
Hietaliljat Anthericum
Paratiisililja Paradisea liliastrum
Kuunliljat Hosta
Kevättähdet Chionodoxa
Helmililjat Muscari
Tähdikit Ornithogalum
Sinililjat Scilla
Laukat Allium
Liljat Lilium
Tulppaanit Tulipa
Ruostekukka Crocosmia x crocosmiiflora
Kurjenmiekat Iris
Narsissit Narcissus

Ja listaa saa siis jatkaa!

Lisäksi pihalla kasvatettavia koristeheiniä on paljon erilaisia, eli ei unohdeta niitäkään sidontatöistä.

Ruohonjuuri

Ilolla totean, että sain tälle blogille yhteistyökumppaniksi Ekokauppa Ruohonjuuren. Käytännössä siis blogi saa näkyvyyttä ja toivottavasti uusia lukijoita, kun Ruohonjuuren nettisivujen ajankohtaisissa aiheissa on siitä tieto. Blogissa puolestaan on vasemmassa reunassa linkki, josta kaikki kiinnostuneet pääsevät tsekkaamaan Ruohonjuuren tarjontaa. Lämmin kiitos Ruohonjuurelle ja Johannalle tästä yhteistyöstä.

Ja juuri Sinä Ruohonjuuren asiakas tai työntekijä, joka tulet blogiani lukemaan: olet sydämellisesti tervetullut! Ekomissiomme on yhteinen.

Tervehtien, Ekokukkis

Ekokukkakauppiaan puutarha

Aloitan vielä tänään listaa puutarhakasveista, joita omilla tiluksilla kannattaisi viljellä kaupallisessa tarkoituksessa. Täydennän tätä huomenna. Ja tottakai jos Sinulla on kokemuksia puutarhakasveista leikkokukkina, niin sitten vaan kommentteja kehään! Ainakin yhdellä opintotoverillani niitä on...täytyy varmaan pyytää jatkamaan listaa.

Leikkoina voisi käyttää seuraavia:

Ritarinkannukset Delphinium
Ängelmät Thalictrum
Kullerot Trollius
Siperianunikko Papaver croceum
Särkyneetsydämet Dicentra
Neilikat Dianthus
Palavarakkaus Lychnis chalcedonica
Röyhytattaret Aconogonon
Ikiviuhkot Limonium
Pionit Paeonia
Orvokit Viola
Jumaltenkukka Dodecatheon meadia
Salkoruusu Alcea rosea
Harmaamalvikki Lavatera thuringiaca
Malvat Malva
Jaloangervot Astilbe
Vuorenkilvet Bergenia
Keijunkukat Heuchera
Haltiankukka Heucherella
Poimulehdet Alchemilla
Mesiangervo Filipendula ulmaria
Perhoangervo Gillenia trifoliata
Nepalinhanhikki Potentilla nepalensis
Kanadanluppio Sanguisorba canadensis
Ruusunätkelmä Lathyrus latifolius
Lupiinit Lupinus
Revonpavut Thermopsis
Rantakukat Lythraceae
Helokit Oenothera
Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus
Pellavat Linum
Kurjenpolvet Geranium
Isotähtiputki Astrantia major
Matarat Galium
Punavirma Centranthus ruber
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Pikarikarstaohdake Dipsacus sativus
Ruusuruoho Knautia arvensis
Törmäkukat Scabiosa
Syysleimu Phlox paniculata
Jalopähkämö Stachys grandiflora
Lyhtykoiso Physalis alkekengi
Sormustinkukka Digitalis purpurea
Keltakannusruoho Linaria vulgaris
Tädykkeet Veronica
Kreikanakantti Acanthus mollis
Kellokukat Campanula
Pyörötähkämunkki Phyteuma orbiculare
Jalokello Platycodon grandiflorus

Keräämisasiaa yleisesti

Tänään ajattelin ihan ensiksi kirjoitella hieman pohjustusta seuraaville aihepiireille, joita ovat puutarhan antimet ja luonnonmateriaalit kukkasidonnassa. Jotta näitä ihanuuksia pääsee kukkasidonnassa hyödyntämään, ne täytyy kerätä. Eikä pelkästään kerätä vaan huolehtia myös niiden nestejännityksestä sekä kylmäkäsittelystä, jotta materiaali kestää sidontatyössä. Kun materiaali kestää, sitä voi huoletta myydä myös kukkakaupassa.

Sanoisin, että itsekerätyn puutarha- ja luonnonmateriaalin runsas käyttäminen tuo väkisinkin ekologisen ulottuvuuden kukkakauppatoimintaan. Se saa myös sidontatyöt näyttämään vuodenaikaan sopivilta ja siten ajankohtaisilta. Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa yritystoiminnan lainalaisuudet: työ pitää aina hinnoitella, jotta se on kannattavaa. Kerätyn materiaalin hinnoittelun pohjana voi käyttää keräämiseen käyttämäänsä aikaa taikka ostohintaa, jos samaa materiaalia olisi mahdollisuus myös ostaa. Käytetty aika on toki aloittelijalla moninkertainen kokeneeseen kerääjään verrattuna, mutta homma nopeutuu kokemuksen karttuessa. Alussa aika pitää suhteuttaa siihen, mikä olisi kokeneen kerääjän aika.

Ulkoa kerättävä elävä materiaali on nestejännityksen vuoksi syytä kerätä illalla tai aikaisin aamulla. Liian nuorta ja hentoa kasvustoa ei kannata kerätä. Kerätty materiaali puhdistetaan ja siistitään, lehdet kannattaa poistaa siltä varren osalta, joka menee veteen. Kaikkiin kerättyihin kasveihin tehdään terävällä veitsellä kunnolliset viistot imupinnat ja veteen ne tulisi saada välittömästi imupinnan tekemisen jälkeen. Haalean lämpöinen vesi on tässä vaiheessa hyvä. Seuraavan yön yli taikka seuraavan vuorokauden ajan kerätty materiaali pidetään kylmiölämpötilassa kestävyyden varmistamiseksi.

Tässäpä näitä keräämisen aakkosia oli muutama.

Seuraavaksi otetaan pohdintaan puutarhakasvit, joita ekologisessa kukkakaupassa voitaisiin hyödyntää. Sitten ennen luonnonmateriaaleihin siirtymistä aion kirjoittaa vielä jokamiehenoikeuksista, sillä niillä on vaikutuksensa siihen mitä saa kerätä. Maanomistajan lupaa ja rauhoittamisasioitakaan ei sovi unohtaa.

Tietoja tulevasta

Minulla on tosiaan tietty runko, jolla kirjoittelen näitä tekstejä tällä ja tulevalla viikolla. Ajattelin jakaa tulevia aihepiirejä tässä jo ennakolta, jotta olette kärryillä, mistä kaikesta pian puhutaan. Ja jos joku vaikka innostuisi kommentoimaankin, kun saa miettiä asioita etukäteen...tämä on Ekokukkiksen harras toive! Lämmin kiitos jo etukäteen Sinulle, joka tulet keskusteluun mukaan. Ja muistakaahan myös blogikysely vasemmassa reunassa!

Kohderyhmille tehtyjen kyselyjen yhteenvetoja tulee siis tukkukyselyn jatkoksi jossakin vaiheessa. Sitten on tarkoitus käydä läpi kukkasidontaan sopivia puutarhan antimia sekä luonnonmateriaaleja ja niiden keräämiseen liittyviä seikkoja. Oma kokonaisuutensa ovat tietysti myös kukkakaupassa käytettävät ja myynnissä olevat tarvikkeet. Ajattelin myös käsitellä erikseen surusidontaa ja hautausmaa-asioita sekä liiketoiminnan yleistä ekologisuutta (liikepaikkaa, jäteasioita, liiketoimintaa yleensä koskevia juttuja).

Onkohan joku aihepiiri, joka kuuluu kukkakaupan ekologisuuteen, mutta jonka olen kokonaan unhoittanut tästä listasta? Vinkatkaa pikimmiten, jos jotain tulee mieleen!

Tässä vaiheessa tosiaan etenen tällä rungolla, mutta jatkossa blogi elää vapaammin sen mukaan, kun ajatuksia tulee ja ideoita syntyy. Aihepiiri on ihanan laaja ja uskon, että tulevaisuus tuo mukanaan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ekologisuuteen! Jossakin vaiheessa kasassa on materiaalipankki, jonka pohjalta Kukkakaupan Vihreä Kirja -manuaali on mahdollista toimittaa. Ollaan kuulolla!

Kukkatukkujen ajatuksia ekologisesta mallista

Tein pienimuotoisen kyselyn kukkatukuille. Ajatus ekologisesta kukkakauppatoiminnasta tuntui niiden näkökulmasta joko mahdottomalta taikka vaikeasti toteutettavalta. Yhdessä vastauksessa aistin kuitenkin varovaista optimismia: voi käyttää luomutorjunnalla käsiteltyjä kukkia, tai ainakin integroidulla mallilla  (ekotorjunta ja vasta sen jälkeen tarpeen vaatiessa kemiallinen), jos luomua ei ole saatavilla; voi käyttää Reilun kaupan kukkia, jossa ympäristön ohella huomioidaan myös ihmisten perustarpeet; vältetään jätettä, erityisesti kierrätyskelvotonta; suositaan kotimaista; minimoidaan kuljetukset...

Nykypäivän kukkakauppatoimintaa tukut eivät pitäneet ekologisena: ekologisuutta ei uskottu löytyvän juurikaan tai sitten hyvin vähän. Kukkakaupat hoi! Jos tämä ei ole koko totuus, olisiko syytä nostaa asiaa vähän paremmin tapetille?!?

Omassa toiminnassa ekotekoina / kestävän kehityksen mukaisina tekoina listattiin oma tuotanto, kotimaiset tuotteet ylipäänsä, lähituotteet, Reilun kaupan tuotteet, jätteiden minimointi, lajittelu ja kompostointi, pakkausmateriaalin kierrätys ja uusiokäyttö eri toimijoiden välillä, kuljetuskaluston ajanmukaisuus ja pienipäästöisyys sekä kuljetuksien huolellinen suunnittelu, henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtiminen, ympäristöä säästävään teknologiaan investoiminen...Ekologisia vaihtoehtoja myös markkinoidaan aina kun niitä on saatavilla.

Minusta kukkatukut ovat huomioineet toiminnassaan jo monta asiaa. Sanoisin, että hyvä alku! Jonkinlainen asennemuutos voisi saada lisää hyvää aikaan. Kissa kannattaisi nostaa pöydälle, roskat lakaista pois maton alta ja lamppu kammeta esille vakan alta. Ongelmiin voisi lähteä hakemaan ratkaisua tai ainakin helpotusta isommalla porukalla. Toisaalta jo saavutettuja hyviä asioita ei kannata pitää itsestään selvyyksinä vaan niitä on syytä tuoda järjestelmällisesti esille. Vanhat sloganit voisivat saada uuden, ajantasaisen sisällön!

Kotimaisuutta on muuten selvästi helpompi suosia ruukkukukkamaailmassa kuin leikkomaailmassa. Käsittääkseni leikkokukista lähinnä tulppaania, narsissia, liljaa, ruusua ja gerberaa on enää mainittavissa määrin kaupallisessa kasvatuksessa Suomessa. Ja korjatkaa ihmeessä, jos tietoni on väärä!

Jatkossa pyrin saamaan tänne blogiin yleiskatsauksen myös kukkakauppojen ja niissä asioivien ihmisten näkemyksistä. Asiakaskyselyn olen jo tehnyt, mutta yhteenvedon se vielä vaatii. Kukkakauppojen vastaukset tuntuvat olevan vaikeimmin saatavissa...mistä se sitten johtuukin.

Päivityksiä ja kotimaista tuotantoasiaa

Hei taas kaikille!

Tänään aloitin lisäämällä näille blogisivuille kyselyn. Pakkohan se oli, kun kukaan ei uskalla muuten mitään kommentoida, nyyh...  Toivon todella, että saisin jatkossa myös kommentoivia lukijoita, jotta pääsisin jatkamaan tätä työtäni vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. Se olisi minulle suuri ilo!

Helpotin myös blogin käyttöä laittamalla nettisivuvinkkini linkeiksi, joita klikkaamalla sivuille pääsee siirtymään suoraan. Toivottavasti tästä on apua. Kiitokseni henkilölle, joka suullisesti minulle tästä asiasta vinkkasi!

Tässä tuleekin sitten uusi linkki:

http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/

Tämän suorempaa en saanut sitä tehtyä, mutta tarkoitus on vinkata kolmesta eri asiasta, jotka kaikki löytyvät kyseisten Kauppapuutarhaliiton sivujen vasemmasta reunasta valikosta.

Kehittämishankkeet kohtaa klikkaamalla löytyy sana "ympäristö", jonka takaa paljastuu vuonna 2003 päättynyt kasvihuonealan ympäristöhanke.

Markkinakatsauksia klikkaamalla pääsee jatkamaan kohtaan "koristekasvit" , joka antaa kukkatuotannon tietoja vuodelta 2010.

Tietoa kukista -kohtaa klikkaamalla pääsee puolestaan jatkamaan kohtaan "ruusu -suosikkileikko".

Näistä kaikista kolmesta löytyy hyvää tietoa kotimaisesta tuotannosta.

Itse kävin kesällä puutarhalla, joka on Suomen toiseksi suurin ruusun tuottaja. Siellä jäi käsitys, että ympäristönäkökohdat tulevat huomioonotetuiksi työn kaikissa vaiheissa, mikä oli tullut myös ulkopuolisten tunnustusten ja auditointien kautta huomioiduksi. Syy ympäristötietoisuuteen ei tietenkään välttämättä ole ekologisuus sinänsä, ainakaan yksistään, vaan markkinointinäkökulma ja nykyajan vaatimukset tulevat siinä rinnalla, mutta eihän se ekotekojen merkitystä silti vähennä.

Energian kulutus on, kuten jo aiemmin sanottu, merkittävä miinustekijä kotimaisessa tuotannossa. Tällä puutarhalla on viereisen yrityksen kanssa oma hakelämpölaitos, joka kattaa lämmön tarpeen. Hake laitokseen tulee oman maakunnan metsistä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta, joten lähilämmöstä voi käsittääkseni puhua. Muu sähkönkulutus on suunnilleen saman verran kuin lämmitys. Sitä avustamaan harkittiin aurinkokennojen tai tuulivoiman käyttöönottoa; aurinkokennot näistä se realistisempi vaihtoehto ihan sijaintisyistä.

Ruusu on arka tuholaisille, joten tuholaistorjuntaa (ja tautitorjuntaakin) tarvitaan. Tällä tarhalla kemikaalinen torjunta ja luomutorjunta olivat tasavahvassa käytössä, noin puolet ja puolet.

Ruusun hiilijalanjälkeä ei toistaiseksi ole mahdollista laskea, mutta tämäkin mahdollisuus on yrittäjän mukaan tulossa Kotimaiset Kasvikset Ry:n kautta. Yrittäjä piti kuitenkin juuri ruusun kohdalla mahdollisuutta vesitaseen laskemiseen tärkeämpänä. Myös tämä mahdollisuus olisi tulevaisuudessa olemassa Kotimaiset Kasvikset Ry:n kautta. Täytyykin muuten palata ihan omassa kirjoituksessa Kenian ja Hollannin vesitilanteeseen jonain päivänä.

Ruusujuurakon käyttöikä on 2-7 vuotta. Uusia juurakoita puutarhalle hankitaan Hollannista. Kilpailijoinaan yrittäjä näki ensisijassa ulkomaiset tuottajat.

Vierailu oli erittäin antoisa kurkistus leikkokukkatuottajan arkeen. Kiitos siis tästä mahdollisuudesta puutarhalle.

Synttärijuhlia vietetty, joten eilinen jäi siksi blogin osalta väliin. Reilun kaupan aiheesta innostuneena jäi kakkuainesten hakureissulla mukaani ihanan keltaiset ja muutenkin todella kauniit Reilun kaupan ruusut, ne kenialaiset..

Kotona sidoin ne kimpuksi yhdistelemällä niihin oman puutarhani kasveja: piiskuja, vuorenkilpeä ja kuunliljan kellastuneita lehtiä. Minusta kimpusta tuli ihan toimiva kelta-vihreä pöydänkaunistus, jossa näkyi mukavasti myös myöhäissyksyn tunnelma.

Ekokimppu? Mitäs sanotte? Pakkasen kuullottamia kuunliljan lehtiä ei kyllä kukkakaupassa voisi asiakkaalle myydä, mutta muutoin materiaali olisi kyllä myytävissä.

Sellainen juttu pisti silmään ruusujen pakkausmuovista, että maahantuoja oli Helsingin Kukkatoimitus Oy. Helsingin Kukkatoimituksella on tosiaan ollut Reilun kaupan lisenssi jo vuodesta 2007. Heidän nettisivuillaan tosin mainitaan tuotteiksi vain neilikat ja terttuneilikat, mutta todistettavasti siis nykypäivänä myös ruusut kuuluvat valikoimaan. Ihmetyttää, ettei Helsingin Kukkatoimitusta mainittu Reilun kaupan nettisivuilla, joista tietojani edelliseen kirjoitukseeni poimin...

Viimeistään huomenna kirjoittelen lisää kotimaisesta kasvatuksesta. Mukavaa pyhäpäivän jatkoa!

Reilusta kaupasta

Tähän aiheeseen eilen jäin, joten siitä jatketaan!

Sen verran haluan kuitenkin ensin sanoa tästä portfolioprojektista, että esittelen sen oppilaitoksessani kahden viikon kuluttua ja sitten minulla onkin kasassa kaikki puutarhurin tutkintoa varten. Koska kysymys on portfoliosta, jossa omat pohdinnat pitää esitellä oppilaitoksessa, etenen seuraavat pari viikkoa blogissa suhteellisen kaavamaisesti, aihepiireittäin kukkakauppaan liittyviä ekologisia näkökohtia esille tuoden. Älkää antako sen pelästyttää itseänne, sillä tämä projekti on minulle sydämenasia ja varmaankin vasta valmistumiseni jälkeen se saa mielikuvituksen siivet alleen ja pääsee kunnolla lentämään. Siis: otetaan tätä teoriaa alle ja haaveillaan sitten jatkossa. Haaveillahan on taipumus toteutua, jos niihin jaksaa uskoa...miettikääpä vaikka, miten ihania koristeita luonnonmateriaaleista saa aikaan, kun antaa mielikuvituksen lentää! Voittavat muuten 6-0 teolliset blingblingit, joita esim. joulun aikaan ovat kaupat tulvillaan.

Mutta joo, siihen varsinaiseen aiheeseen eli Reiluun kauppaan. SASK:in leikkokukkaselvityksen aikoihin, eli vuonna 2004, Suomessa ei vielä ollut tarjolla Reilun kaupan leikkokukkia. Selvityksessä todetaan:

"Tällä hetkellä Reilun kaupan merkillä varustettuja leikkokukkia on myynnissä Sveitsissä ja Isossa Britanniassa. Sveitsissä myytävät kukat ovat peräisin Ecuadorista ja tämän vuoden alussa brittikaupoissa myyntiin tulleet Reilun kaupan ruusut ovat vuorostaan kotoisin Keniasta. Myös Ruotsissa ja Ranskassa on kiinnostusta Reilun kaupan leikkokukkien ottamiseen osaksi tuotevalikoimaa. Ruotsissa pyritään vielä tämän vuoden kuluessa aloittamaan kolmelta kenialaistilalta tulevien Reilun kaupan leikkoruusujen myynti."

Vajaassa kymmenessä vuodessa tilanne on kuitenkin muuttunut. Syksyllä 2006 Suomessa tulivat myyntiin ensimmäisinä Reilun kaupan kukkina ruusut. Suomessa myytävät Reilun kaupan ruusut tulevat Keniasta ja Ecuadorista, ruusujen jälkeen valikoimaan tulleet sekakimput ja neilikat Keniasta. Kukista on tullut yksi myyntimääriltään merkittävimmistä Suomessa myytävistä Reilun kaupan tuotteista.Vuonna 2011 Reilun kaupan kukkia myytiin Suomessa 13,7 miljoonalla eurolla. Suomessa myytävät Reilun kaupan kukat eivät ole luomutuotettuja.

Reilukauppa.fi-sivustolta löysin tuotelistauksen, jossa on 12 kukkatuotetta:
preeriaruusukimppu (preeriaeustoma)
tertturuusukimppu
kukkavirkiste Chrysal
kukkakimppu (Pirkka)
neilikkakimppu (Pirkka)
terttuneilikkakimppu (Pirkka)
pitkävartinen ruusu (Pirkka)
preeriaruusukimppu (Pirkka)
Roosa nauha ruusukimppu (Pirkka)
ruusukimppu (Pirkka)
ruusukimppu (Plantagen)
ruusukimppu

Mutta mistä näitä saa? Minulla ensimmäiseksi tulevat mieleen marketit, eivät kukkakaupat. Tämä johtuu varmasti siitä tosiasiasta, että em. tuotteista kaikkien muiden edustaja on Ruokakesko Oy, paitsi Plantagenin ruusujen ja listan viimeisen ruusukimpun, jonka edustaja on Huiskula Oy. Kukkakauppoihin olisi siis ilmeisesti mahdollista hankkia ainoastaan tuota ruusukimppua, jossa on 10 kpl. ruusuja. Täytyypä kysyä Huiskulasta, minne tuota tuotetta menee ja kuinka paljon. Vai löytyykö lukijoista joku Huiskulan ihminen, joka osaa heti vastata?

Tiedättehän muuten, mitä Reilu kauppa on?! Reilun kaupan järjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilun kaupan kukkien kohdalla noudatetaan Reilun kaupan yleisiä standardeja. Reilussa kaupassa tuotteesta maksetaan viljelijälle vähintään takuuhinta, joka kattaa ympäristön ja ihmisten kannalta kestävän tuotannon kustannukset. Takuuhinnat ovat julkisia. Takuuhinnan ohella maksetaan lisää, joka on tarkoitettu koko yhteisöä kehittäviin hankkeisiin. Leikkokukkien kohdalla Reilun kaupan lisä on 10 prosenttia kukkien vientihinnasta (commercial price). Suurilla kukkaviljelmillä Reilun kaupan lisä maksetaan työntekijöiden hallinnoimille pankkitileille ja sen käytöstä päättää työnantajan ja työntekijöiden edustajien muodostama komitea. Reilun kaupan järjestelmä kieltää lisäksi lapsityövoiman käytön ja asettaa ympäristönsuojelullisia vaatimuksia (kemikaalien käyttörajoitukset, geenimanipulaation kieltäminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen).

Valvonnasta voitte lukea täältä:
http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/miten-valvonta-toimii/

Itse pidän Reilun kaupan sertifiointia aikatavalla luotettavana, mutta koska valvonta ei näin suuressa systeemissä voi olla jokapäiväistä, niin eihän tämäkään aukoton systeemi ole. Luotatteko te muut tähän merkkiin?

Mutta sitten vielä lopuksi sellainen huomio, että nämä ruusuthan tulevat yhtä kaikki Keniasta / Ecuadorista. Jos niitä vertaa kotimaisiin ruusuihin, joiden osalta ei myöskään tarvitse kantaa huolta näistä räikeimmistä epäkohdista, joita Reilu kauppa pyrkii kehitysmaissa korjaamaan, kumman puoleen ekologinen vaakakuppi kallistuukaan?! Mitä tuumaatte?

Tässä vielä Kauniisti Kotimainen -kampanjan sirkkalehtimerkki.

                  

Haluatteko valokuvan?

Hei,

tuli mieleeni, että eivätkös kuvat piristäisi tätä ekologista pohdintaa! Niinpä kysyn uudelleen:
jos Kukkakaupan Vihreä Kirja saataisiin tämän matkan tuloksena syntymään, olisiko sille mielestäsi käyttöä? Tarvitaanko ekologisia kukkakauppoja, jos sellaiseksi ylipäätään olisi mahdollista profiloitua? Kommentoikaa! Heti kun saan näille pohdinnoilleni kolme kommenttia, lisään blogiin kukkaisan valokuvan.

Iloa päiväänne!  Ekokukkis

Mistä kukat tulevat?

Nyt illan tunteina vasta ehdin taas blogia päivittämään, mutta kukkaset ovat kyllä olleet mielessäni pitkin päivää. Heti alkuun haluan jakaa hyvän linkin:

http://sask-fi-bin.directo.fi/@Bin/a38497bc00b4e8e7c102235b427f31b4/1349983631/application/pdf/112856/LeikkokukkaselvitysSASK.pdf

Pitkä kuin mikä, mutta pitäisi auttaa löytämään tuo ansiokas, tosin jo kymmenisen vuotta vanha, selvitys. Siinä on paljon tietoa globaalista kukkakaupasta sekä myös tuotannosta Suomessa. SASK:in nettisivuilta ilmenee, että kukkaprojektit eivät ole tähän loppuneet, vaan tämän vuoden hankeluettelossa on hanke Reiluja kukkia - reiluja työoloja, jonka on määrä kestää vuoteen 2014. Siihen linkki:

http://www.sask.fi/@Bin/764600/SASK_hankkeet_2012_kes%C3%A4kuu.pdf

Ja vielä pari osoiteriviä SASK:in valaiseviin raportteihin:

http://www.sask.fi/julkaisut/tyomaana_maailma_2005/vahemman_ruusuinen_tyo/

http://www.sask.fi/julkaisut/tyomaana_maailma_2006/ay-aktiivia_ei_hymyilyta_kenian/

Ensin mainitussa leikkokukkaselvityksessä todetaan mm. seuraavaa:

"Suurin osa Suomessa myydyistä leikkokukista on kasvatettu kotimaassa. Vaikka kukkien tuonti ulkomailta on lisääntynyt EU-jäsenyyden myötä huomattavasti, leikkokukkien kotimaisuusaste (laskettu tukkuhintaisesta arvosta) on yhä 65% ja sipulikukkien yli 90% (Kauppapuutarhaliitto 2004). Kukkia tuodaan maahan ympäri vuoden, mutta erityisesti sesonkiaikaan kotimainen tarjonta ei riitä kattaman koko kysyntää ja tarjolla on runsaasti ulkomaista kukkaa. Ruusuissa Suomessa ollaan yleensä omavaraisia kesäisin, jolloin kukat eivät vaadi lisävalaistusta, mutta muuten on halvempaa ostaa ruusuja ulkomailta. Ulkomaisille ruusuille on kysyntää ja niihin on totuttu. Ostajat ovat mieltyneet esimerkiksi suurikukkaiseen ulkomaiseen ruusuun, jota ei suomalaisilta ruusutarhoilta ole saatavissa. Suomalaiset ruusunviljelijät eivät myöskään pysty tarjoamaan tarpeeksi laajaa valikoimaa erikoisempia ruusuja kuten murrettuja sävyjä. Aiemmin kotimaisella ruusulla oli puolellaan kestävyysarvo, mutta nykyään ulkomainen kestää yhtä hyvin.

Tullihallituksen tilastotietojen mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2003 leikkokukkia yhteensä 14,1 miljoonan euron arvosta, leikkovihreää 3,1 miljoonan euron arvosta ja sidontaan käytettäviä jäkäliä, sammalia ja havupuiden oksia yhteensä 0,6 miljoonan euron arvosta. Kaiken kaikkiaan kukkasidonnassa käytettäviä koristekasveja maahan tuotiin siis noin 17,8 miljoonan euron arvosta. (Tullihallitus 2004.) "

Ajattelin, että voisin hieman selvitellä, miten nuo prosenttiluvut Suomessa myytävien kukkien kasvatusmaiden osalta nykyään jakautuvat. Kyllä tuoreitakin tilastoja varmasti on saatavilla. Se on selvää, että ahtaalla kotimaiset viljelijät ovat ulkomaisten kilpailijoidensa kanssa. Osaako joku tätä asiaa heti kommentoida?

Hämmentää tuo ajatus, että jäkälää, sammalta ja havupuiden oksiakin tuodaan, kun samaan aikaan "Suomi on ollut rahamäärällä mitattuna EU-maiden keskinäisessä kaupassa viidenneksi suurin jäkälien ja sammalien viejä (AIPH 2003, 83)"!

Etelän maissa kasvuolosuhteet tekevät kukkien kasvattamisen Suomen oloja helpommaksi: valoa ja lämpöä riittää eikä talven kylmyys ja pimeys tule sotkemaan viljelyä. Suomalainen kukka kasvattaa hiilijalanjälkeään juuri valaistuksen ja lämmityksen kustannuksilla. Kuitenkin taudit ja tuholaiset pysyvät pohjoisissa oloissamme vähemmillä torjuntatoimilla kurissa. Ja lisäksi meillä torjunta-aineiden käyttöä koskeva lainsäädäntö ja sen noudattamisen valvonta on aivan eri tasolla kuin vaikkapa kehitysmaiden kukkaviljelmillä. Hiilijalanjälkeä kasvattavat myös pitkät kuljetusmatkat: Kenian ruusu kasvaa aikatavalla pitemmän matkan päässä kuin kotimainen kilpailijansa. Samoja vertailutekijöitä tässä tulee puntariin kuin Espanjan lentotomaatin ja kotimaisen tomaatin vertailussa, eikö totta!

Kumpaa siis laitetaan: Suomessa kasvanutta vaiko Hollannin kautta tuotua / Hollannissa kasvanutta?

Huomenna vähän lisää faktoja ja asiaa Reilusta kaupasta. Muistattehan muuten, että Reilun kaupan viikkoa vietetään viikolla 43 eli 22.10. alkaen!

Moikka taas!

Olen sitten eilisen saanut projektimme Huiskulan blogilistalle sekä blogilista.fi -palveluun. Toivon kovasti, että mm. näitä reittejä löydän kaltaisiani.

Tänään tarkoituksenani on pohtia kukkien kasvatusta ja niiden alkuperää: eroaako kotimainen ulkomaisesta, eroaako Reilu Kauppa tavallisesta, mistä kukat tulevat? Siinäpä muutama kysymys alkuun.

Palataan!

Mistä tässä on siis kysymys...

Olen aikuinen alanvaihtaja. Minut houkutteli alalle kauneuden ja käsillä tekemisen kaipuu, halu työskennellä luonnonläheisen ja elävän materiaalin parissa, mahdollisuus ideoida ja toteuttaa luovaa puolta itsessään sekä innostus asiakaspalvelutyöhön, jossa voi tuottaa hyvää mieltä ja erityistä iloa silloin kun onnistuu toteuttamaan asiakkaan visiot ja toiveet ehkä hieman paremmin kuin hän uskalsi toivoakaan. Kaikkeen tähän työ kukkakaupassa antaa mahdollisuuden.

Sitten on kuitenkin se toinen puoli, jota opintojeni aikana aloin todella pohtimaan: kukkatuotannon epäkohdat, globaalin kauppaprosessin ongelmat, koriste- ja oheistuotteet kaukomaiden kasvottomista tehtaista, hautausmaiden jäteongelmat jne, jne... Onko tämä kuitenkaan oma alani vai pitäisikö minun suuntautua pikemminkin pihoille ja puistoihin, joissa olisi helpompi olla ekologinen? Onko ajatus edes jossain määrin ekologisesta kukkakaupasta täysin mahdoton tämän päivän Suomessa?

Näistä, aika itsekkäistäkin syistä, päädyin valitsemaan portfoliotyön aiheekseni materiaalin tuottamisen ekologisen kukkakaupan tarpeisiin eli tavoitteena on joskus saada aikaiseksi Kukkakaupan Vihreä Kirja, jonka avulla, step by step, voisivat kaikki kukkakaupat valitsemassaan tahdissa vihertyä. Prosessin tässä vaiheessa kysymyksenasettelu kuuluu kuitenkin, onko tällaista manuaalia edes mahdollista tehdä? Ja jos on, haluaako ja tarvitseeko sitä kukaan muu kuin minä? Tai voisinko edes minä saada tällä tavalla itselleni kannattavan kukkakaupan? Lyhyesti: Onko ekologinen kukkakauppa pelkkää utopiaa?

Sinä, joka luet tätä johdantotekstiä, mitä mieltä olet? Millaista kukkakauppatoiminta Sinun silmissäsi on ja mitä ajatuksia ekologinen kukkakauppa Sinussa herättää?

Jos Kukkakaupan Vihreä Kirja olisi olemassa, tarttuisitko siihen?

Sen verran vielä kerron, että luonnonmateriaalit kiinnostavat minua todella paljon. Ihan ensimmäinen ajatukseni portfolioksi olikin luonnonmateriaalin käyttöön perehtyminen tekemällä kuukausittain sidontatöitä mahdollisimman paljon kullekin kuukaudelle tyypillistä luonnonmateriaalia hyödyntäen. Oheistuotteena olisi voinut syntyä vaikkapa vuosikalenteri. Tämä ajatus on kyllä osana Vihreää Kirjaa vieläkin, mutta tuo alussa kertomani moraalinen pohdiskelu sai minut pohtimaan ekologisuutta ja kestävää kehitystä vielä laajemmin. Toivon, etten jää ainoaksi idealistiksi. Katsotaan, mitä kaikkea yhdessä keksimmekään! Minä lupaan lähipäivinä tuottaa tänne uusia aiheita perehdyttäväksi ja pohdittavaksi. Pysythän kuulolla ja otathan kantaa!   

Tervetuloa mukaan matkalle!

Tänään 10.10.2012 avaan virallisesti portfolioprojektini Kukkakaupan Vihreä Kirja blogimuodossa kaikille asiasta kiinnostuneille. Tervetuloa mukaan kehittämään ekologisesti kestävää kukkakauppamallia, joka vielä toistaiseksi on aikalailla lapsen kengissä, mutta jolle ainakin minä haluan antaa vahvat ja lentokelpoiset siivet selkään. Muutokset eivät välttämättä tapahdu nopeasti, mutta kun niitä laittaa alulle, niin jonain päivänä ne ovatkin jo ihan arkipäivää. Palaan vielä illalla asiaan ja kerron tarkemmin, mistä tässä on kysymys!

Ekokukkis