Aikaisemmin kirjoittelin tosiaan jo avausta surusidontaan. Tuli mainittua surukimput ja surulaitteet, mutta seppeleistä en vielä kirjoittanut mitään. Seppele on arvokas sidontatyö, jonka voi viedä haudalle hautajaistilaisuudessa, mutta seppeleitä viedään hautausmaille myös muistoseppeleinä juhla- ja merkkipäivinä, esimerkkinä vaikkapa itsenäisyyspäivän seppeleet sankarihaudoilla. Eri tarkoituksiin sidotaan eri kokoisia ja eri materiaaleista koostuvia seppeleitä erilaisilla mittasuhteilla ja sidontatekniikoilla...tilanne ratkaisee seppeleen koon ja tyylin.
Opiskelujeni aikana pääsin tutustumaan läheisimmin muovitettuun oljesta tehtyyn seppelepohjaan. Sitä kokeiltiin päällystää erilaisilla lehdillä ja havuilla, jotka kiinnitettiin pohjaan hakasilla tai neuloilla. Myös puolalangan käyttäminen olisi ollut mahdollista. Oljesta tehty seppelepohja on tietysti sinällään ekologinen vaihtoehto, mutta jos se on tehty maatumattomalla / vasta ikuisuuden päästä maatuvalla langalla kiertäen ja päällystetty muovilla, ekologinen aspekti onkin jo menetetty. Tätä pohjaa saa kuitenkin ostaa myös maatuvalla langalla sidottuna ja maatuvalla kankaalla päällystettynä. Sen voi tehdä myös itse niin. Päällystysmuovi / -kangas voidaan toki jättää oljen päältä pois kokonaan, mikäli se sopii valittuun tyyliin, asettelutapaan ja tekniikkaan. Ja oljen voi korvata muunkinlaisella heinämateriaalilla. Vaikeampaa on korvata ekologisesti hakasia ja neuloja, joita muuten tarvitaan todella paljon ison seppeleen päällystämisessä! Kukitus eli kukilla päällystäminen voidaan tehdä lävistämällä ns. ihmetikkua käyttäen, jolloin kukka jää seppelepohjaan kiinni omalla varrellaan, eikä hakasia, neuloja tai rautalankaa tarvita lainkaan. Muun materiaalin kohdalla ihmetikutus ei taida oikein onnistua...
Itse näkisin myös kestävyyden ainakin jonkinlaisena ekologisuutena. Tämä näkökohta ei tosin toimi haudalla, mutta vaikkapa ovikranssissa toimii. Olkoon pohja vaikka styroksia, jos sen työstää kuivalla materiaalilla liimaten, tuotos saattaa säilyä isältä pojalle, eikä aina tarvitse hommata uutta. Kukkakauppias ei kyllä tässä tapauksessa lyö rahoiksi saman asiakkaan ja saman tuotteen kohdalla kuin kerran, mutta eiköhän tämänkin ongelman voisi jotenkin ratkaista, kun jätetään se tähän mietintään.
Kestävyydestä tulikin vielä mieleen: yksi vaihtoehto pyhäinpäivän aikaan olisivat kauniisti haudalla kuivuvat kukat, jotka sitten kuivuttuaan jäisivät kaunistamaan hautaa pidemmäksi aikaa. Se aiemmin mainitsemani surusidontakurssi vuodelta 2009 opetti valitsemaan materiaaleja myös tällaisiin töihin. Ihmetikun käyttöäkin siellä on opeteltu, mutta tosiaan vain kukittamisen kannalta. Tällä kurssilla olisi kyllä ollut mukava olla mukana!
Laittakaahan tänne blogiin tietoa heti, jos kuulette ekologisista kukkasidontakursseista tulevaisuudessa. Mennään sitten porukalla oppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lukijani! Otan todella mielelläni vastaan kommenttisi. Ekokukkis