Ekologista (suru)sidontaa

Heipä hei!

Tähän avaan nyt tekstin, jossa on aikomus käsitellä ekologisen suru- ja miksei muunkin kukkasidonnan mahdollisuuksia ja listata ihan käytännössä tarvikkeet, joista saa ekologisempia vaihtoehtoja, ja paikat, joista niitä saa. Tarkoitus ei ole mainostaa ketään, vaan ajattelin ihan sellaista listausta, joka jatkuu aina kun minä tai joku teistä muista keksii uuden hankintapaikan.


Aloitan itselleni ehkä tutuimmasta päästä.
SHT-tukusta kukkakauppias löytää ekologisempiakin vaihtoehtoja. Kiinnostus niihin on tukun edustajan mukaan vuosien varrella lisääntynyt, mutta hinta on edelleen määräävin tekijä kukkakauppiaiden hankinnoille. Tulevaisuudessa kysyntä kuitenkin todennäköisesti edelleen kasvaa. Firmalla on Punkalaitumella pääpaikka ja tuotantoa, ja siellä valmistuu myös ekokukkakauppiaalle käypiä tarvikkeita. Puinen sidontakahva maatuvalla verkolla on ainakin sellainen. Punkalaitumella on myös kutomo, jossa valmistetut maatuvat nauhat sopivat ekologiseen kukkasidontaan. Lisäksi tukun kautta saa olkista seppelepohjaa, joka on päällystetty maatuvalla kuitukankaalla, ja on siksi ekologisempi vaihtoehto kuin vastaava muovilla päällystetty. Varsinaisen sidonnan ulkopuolisista kukkakauppatarvikkeistakin löytyy muun muassa kierrätyskelpoista pakkauspaperia. Kotimaista tarjontaa on lisäksi aika hyvin, vaikka se ei tietysti suoraan tarkoita ekologista vaihtoehtoa. Yhteenvetona SHT-tukusta sanoisin, että kysyä kannattaa niin ekologista kuin kotimaistakin vaihtoehtoa, jos sitä ei kysymättä huomata tarjota. Ja koska firmalla on omaakin tuotantoa, kysyntä voi lisätä tuotantoon otettavia artikkeleita taikka tuotantomääriä. Kysynnän ja tarjonnan lainalaisuudet pätevät tässäkin.
http://www.sht-tukku.fi/sivu.tmpl?sivu_id=4  linkkisivulla puhutaan myös pinnoittamattomista metallilangoista ja sidonnassa käytettävistä koristeista ekologisuuden yhteydessä. Valitettavasti en tiedä, millaisia koristeita nämä ovat. Pinnoittamattomien metallilankojen käyttäminen pienessä mittakaavassa voi olla ekologista, mutta metallin hapristuminen maatuvaksi vie kuitenkin aikansa, eli en pitäisi yltiöpäistä metallilankojen käyttämistä varsinaisena ekotekona pinnoittamattomuudesta huolimatta (alempaa löytyvän kirkkojakaupunki-linkkilähteen mukaan "0,2 millimetrin vahvuinen pinnoittamaton rautalanka häviää murskattuna vuodessa, kun sen kompostoi.") Jos ekokukkakaupan yhteydessä on hautaustoimisto, nuo SHT-tukun sivuilla esitellyt ekoarkut vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta valikoimaan.

Toinen ekologisten sidonta-alustojen valmistaja ja toimittaja on Nastolalainen Ekofinland Oy. Nettisivuja pääsee tutkailemaan tästä: http://www.ekofinland.fi/ Täällä on vähän erilainen ratkaisu ekologiseksi sidontakahvaksi kuin SHT-tukulla, mutta hieno hommahan se on, että on vaihtoehtoja. Ekofinland käyttää alustoissaan biohajoavaa luonnontärkkelystä eli biomuovia sekä pahvia. Tuollaisia pahvisia en ole itse koskaan livenä nähnyt saatikka käytössä kokeillut. Onko joku muu teistä? Pahvista tehtyjä saa myös pöytäasetelmia varten, ei pelkästään surulaitteisiin.

http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/uutiset-ja-ilmiot/10787/ on mielenkiintoinen linkki näihin puheenaoleviin teemoihin. Artikkelissa on mainittu Tmi Akaan Mappi, mutta sitä firmaa en ainakaan nyt onnistu netistä löytämään sillä tavalla, että pääsisin kiinni sen tuotevalikoimiin. Tietääkö joku, onko firma vielä hengissä? Biohajoaviakin muovituotteita valmistava Insima Oy ainakin on http://www.insima.com/tuotanto.html


Teksti jatkuu aina kun löydän tähän jotain sopivaa. Vinkit ja kommentit ovat erittäin toivottavia!

Lisäys 1:
Ekofinlandin sivuilla mainitaan, että pahvisen kahvan sisään laitetaan kompostoituva Oasis-märkäsieni. Sellainen on minunkin muistini mukaan olemassa, mutta nettaillessa se tuntuu olevan jonkinmoinen haamutuote, koska mitään tietoa moisesta ei löydy. Jos olet käyttänyt kompostoituvaa tiiltä, niin vinkkaapa, kenen valikoimiin se kuuluu tai jos siitä on tietoa netissä. Ammattilaiset ovat myös tervetulleita mukaan keskusteluun!

Lisäys 2:
http://www.evl.fi/srk/rovaniemi/viestinta/paasky09N.pdf
Kurkatkaa (ainakin) sivulle 5.