perjantai 22. helmikuuta 2013

Surulaiteostoksilla

Hei ystävät hyvät, pitkästä aikaa!

Pahoittelut vähäisistä postauksista, mutta alkuvuosi on ollut aivan omanlaisensa härdelli. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa taas palaa raiteilleen. Kiitos kärsivällisyydestä!

Otsikko on mollivoittoinen, mutta ei liity mitenkään näihin alkuvuoden kuvioihin. Kävi kuitenkin lisäksi niin, että vanha sukulainen muutti taivaaseen, ja  niinpä minäkin päädyin kukkakauppaan surulaiteostoksille.

Näin talvella ajattelin ekologisuutta paitsi sidontakahvan ja rusetin osalta myös kukkien osalta. Kukkien kohdalla se tarkoitti tällä kertaa sitä, että yritin valita kauniisti jäätyvää materiaalia. Kukkien kasvatukseen ja niiden kuljetukseen on satsattu paljon; olisi siis ainakin jossain määrin lyhytnäköistä viedä nämä vaivalla kasvatetut ja myyntiin saakka hoidetut kukat haudalle hetkessä nuupahtamaan. Surulaitteeseen tuli siis paljon havua, valkoista (kotimaista) tulppaania, vahakukkaa ja ikiviuhkoa sekä kankainen rusetti ja ekologinen kahva. Sovimme myös, että tulppaaneja langoitetaan mahdollisimman vähän. Kukkakaupan myyjä pienellä maalaispaikkakunnalla oli erittäin avulias ja tietoinen ekovaihtoehdoista. Yllätyin myös siitä, että ekologisempaan suuntaan pyrkiminen ei kyseisessä liikkessä lisännyt surulaitteen hintaa; perustelu oli se, että kysyntää ekovaihtoehdoille on sen verran vähän, ettei kustannuksia tarvitse siirtää asiakkaalle! Surulaitteesta tuli kaunis ja todistettavasti se oli kaunis hautakummulla vielä myöhemminkin, kun haudalla vielä poislähtiessäni poikkesin.

Edes oletetun kalliin hinnan takia ei siis kannata jättää kysymättä ekologisempia vaihtoehtoja kukkakaupassa. Joulukuun kyselyn (vähien) vastausten perusteella joulukukkia ostettaessa ekologisia vaihtoehtoja ei välttämättä kysellä (2 tuskin, 1 ehkä ja 1 todennäköisesti, mutta varmasti ei kukaan). Onkohan kyse tuttuudesta ja tavasta, josta ei uskalleta poiketa; tyyliin "aina on viety tällainen mummulle". Onhan se riskaabelia poiketa totutusta, mutta tiedättekö, että asiakkaat loppupeleissä määrittelevät sen, mitä kaupoissa on tarjolla. Mitäpä, jos oikeasti haluaisimme sen ekokukkakauppamallin toteutuvan, askel kerrallaan!

Keskustelu jatkukoon... Ekokukkis

4 kommenttia:

  1. Oikein hyvä tietää tuo, että kannattaa kysyä ekovaihtoehtoa. Ja eihän niitä ole, ellei kukaan koskaan kysy. Ekologisuutta on sitä vaikeampi noudattaa, mitä enemmän se vaikuttaa hintaan, ja sitten vielä tulee yllätyksiä, ei olekaan tullut ajatelleeksi, että saattaisi joutua luopumaan jostain hyvin tutusta ja turvallisesta. Mutta ihan pikkuhiljaa edetään kuitenkin, kuten sanoitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen Pivi kommentista. Kiva kun olet tällä matkalla mukana!

      Ekokukkis

      Poista
  2. Ekovaihtoehtoja varmasti löytyisi jos niitä vaan osaa kysyä. Kukkakauppiaskaan ei välttämättä ota esille vaihtoehtoja. Olen seurannut blogiasi ja jossain alkuteksteissä mietit kalenteria jonka toteuttaisit "tekemällä kuukausittain sidontatöitä mahdollisimman paljon kullekin kuukaudelle tyypillistä luonnonmateriaalia hyödyntäen." Se olisi hyvä idea! En tiedä ehtivätkö kukkakauppiaat miettiä tällaisia luonnonmateriaalijuttuja, vai onko heille vaan helpompaa ja nopeampaa ottaa suoraan tukusta ulkomailta tuotettua tavaraa. Mutta jos asiakkaat näkisivät jossain vaihtoehtoisista materiaaleista tehtyjä kukkalaitteita niin he osaisivat niitä halutakin. Hienoa, että olet lähtenyt miettimään näitä juttuja täällä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista ja kannustuksesta Kaihu. On aina ilo lukea, että joku seuraa näitä pohdintojani. Ehkäpä minä jonain päivänä toteutan sen kalenterin, kuka tietää... Ja jos joku kokee kutsumusta auttaa sen kanssa, niin saapi ilmoittautua!

    Kevätterkut lumen keskeltä lähettää Ekokukkis

    VastaaPoista

Kiitos lukijani! Otan todella mielelläni vastaan kommenttisi. Ekokukkis