Hei kaikki!
Tänään aamulla päiväkodin pihalla oli vastassa ihastuttava näky: neljä isoa koivua oli latvoista täynnä tilhiä; välillä ne piipahtivat viereiseen pihlajaan syömään ja sitten taas takaisin koivuihin. Voi sitä sirkutuksen määrää!
Tästä näystä syntyi taas ekokukkakauppiaan mieleen ajatus: lankalintuja somisteeksi! Tai vielä parempaa: kukkakauppa, joka järjestäisi jonain päivänä asiakkaille mahdollisuuden taiteilla kimppuunsa koristeeksi linnun! Muutamat apukädet voisivat olla tarpeen, mutta näitä valmiiksi tehtyjä lintuja voisi myydä kimppujen mukana, ja sitten ajan kanssa ostoksille tulleita asiakkaita voisi opastaa oman linnun tekemisessä. Nämä jos mitkä olisivat ekologisia somisteita! Aikaa palaa, mutta minusta hyvästä kannattaa myös maksaa, joten ajan voisi hinnoitella tuotteeseen.
Itselleni lapsuudesta tuttuja ovat nimenomaa punatulkut. Nokan saa muuten kätevästi paitsi jonkinmoisesta taikinasta myös auringonkukan siemenestä. Tai sitten voi tehdä vieläkin kätevämpiä ja nopeampia versioita pahvista ja langasta, jolloin silmät piirretään tai liimataan. Värejä vaihtelemalla punatulkku muuttuu talitintiksi tai vaikka harakaksi, jos joku sellaista kaipaa. Omasta mielestäni ainakin harakka on nokkela ja kaunis lintu.
En laita tähän nyt mitään tiettyä linkkiä, mutta jos netistä haette vaikkapa "punatulkku langasta", niin hyviä ohjeita putkahtaa esiin. Ja jos ei vielä ole sitä kukkakauppaa, niin ainahan näitä voi tehdä itselleen iloksi. Spiraaliin sidottuun kimppuun voi sujauttaa somisteen helposti myös jälkikäteen.
Tsirp, tsirp vaan hyvät blogini lukijat!
maanantai 29. lokakuuta 2012
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Kuolleet kuninkaat
Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä. Ulkona kävellessä katseeni pysähtyi useamman kerran pakkasessa jököttäviin talventörröttäjiin, niiden jotenkin majesteettiseen ulkoasuun. Miettikääpä nyt vaikka hevonhierakkaa ja sen ruskeaa karua komeutta!
Jos formal-lineaarinen kukkasidonnan tyylisuunta on tuttu, niin näistä pakkasta uhmaavista kasvikunnan edustajista saa sidontaan hienoja kuolleita kuninkaita, eikä kuninkaan kuolema mielestäni tässä tapauksessa lainkaan vähennä kuninkaan arvovaltaa. Formal-lineaarisessa tyylisuunnassa vahvat kontrastit ovat olennaisia, joten kuollut ja elävä -asetelma sopii senkin puolesta näihin töihin hyvin.
Toisella kerralla voin avata edellä kirjoittamaani vähän enemmän, mutta nyt täytyy lopettaa näin lyhyeen. Olen taas onnistunut kasaamaan viikonlopulle monenmoista hommaa, joten niiden pariin siis!
Seppeleistä ei muuten tullut kirjoitettua mitään vielä tuossa surusidonta-avauksessa, mutta ilman muuta niidenkin ekologista toteutusta tulen selvittelemään jatkossa.
Jos formal-lineaarinen kukkasidonnan tyylisuunta on tuttu, niin näistä pakkasta uhmaavista kasvikunnan edustajista saa sidontaan hienoja kuolleita kuninkaita, eikä kuninkaan kuolema mielestäni tässä tapauksessa lainkaan vähennä kuninkaan arvovaltaa. Formal-lineaarisessa tyylisuunnassa vahvat kontrastit ovat olennaisia, joten kuollut ja elävä -asetelma sopii senkin puolesta näihin töihin hyvin.
Toisella kerralla voin avata edellä kirjoittamaani vähän enemmän, mutta nyt täytyy lopettaa näin lyhyeen. Olen taas onnistunut kasaamaan viikonlopulle monenmoista hommaa, joten niiden pariin siis!
Seppeleistä ei muuten tullut kirjoitettua mitään vielä tuossa surusidonta-avauksessa, mutta ilman muuta niidenkin ekologista toteutusta tulen selvittelemään jatkossa.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Uusi kysely ja surusidonta-asiaa
Koska tämä blogin pitäminen on minulle uusi juttu, niin huomasinkin nyt, että kyselyni "Kiinnostaako ekologisen kukkakaupan ideoiminen Sinua?" oli vastausten osalta nollaantunut sen alkuperäisen määräajan kuluttua umpeen. Tämän vuoksi en pitänyt järkevänä jatkaa tuota kyselyä enää enempää, vaikka juuri edellisessä kirjoituksessani hehkutinkin vastausaikaa jatketun. Sori! Kyselyyn ehti siis tulla kuusi vastausta, joista viisi oli "Paljon" ja yksi "Jonkin verran". Kiitos kaikille vastanneille! Tuloshan oli tietysti minun näkökulmastani erinomainen, vaikkakin vastauksia olisin toivonut enemmän.
Nyt on vastattavana uusi kysely ja se jatkuu marraskuun loppuun saakka. Kunnallisvaaleissa kun kaikki käytte verryttelemässä äänestystaitojanne, niin johan sujuu äänestäminen tässäkin kyselyssä, eikö totta!?!
Mutta sitten ajattelin jatkaa vielä hautausmaa-teemaa (ehkä lähestyvän pyhäinpäivän innoittamana, huom: ei ameriikan serkku halloweenin!!).
Ekokukkakauppiaan tulisi pystyä tarjoamaan haudalle kukkia vieville omaisille ja ystäville keinoja toimia paitsi tilanteeseen sopivasti myös ekologisesti. Mahdollisimman vähin langoituksin sidottu surukimppu on surulaitetta ekologisempi vaihtoehto, etenkin, jos ekologisuus on ulotettu myös kimpun rusettiin, sidosnauhaan ja korttiin. Monesti halutaan kuitenkin hankkia surulaite kimpun sijaan. Tällöin sidontatarvikkeiden rooli korostuu entisestään: ekologinen kukkakauppa ei ainakaan minun mielestäni edes tarjoa muovista kahvaa, johon on laitettu tavallinen märkätiili muoviniinellä varmistettuna ja sidonnassa on käytetty maatumattomia langoituksia ja maatumatonta rusettia / nauhoja. Näille kaikille on olemassa ekologisia vaihtoehtoja. Ajattelin nyt itse alkaa kartoittaa niitä ja olisi aivan loistavaa, jos saisin teiltä apua.
Löysin muuten netistä sisältöluettelon surusidontakurssista, joka oli toteutettu vuonna 2009. Yhtenä opeteltavana asiana kurssilla oli ollut "itsetehdyt ekologiset pohjat luonnon materiaaleista". Tällaiselle kurssille ekokukkakauppias lähtisi varmasti mielellään.
Nyt on vastattavana uusi kysely ja se jatkuu marraskuun loppuun saakka. Kunnallisvaaleissa kun kaikki käytte verryttelemässä äänestystaitojanne, niin johan sujuu äänestäminen tässäkin kyselyssä, eikö totta!?!
Mutta sitten ajattelin jatkaa vielä hautausmaa-teemaa (ehkä lähestyvän pyhäinpäivän innoittamana, huom: ei ameriikan serkku halloweenin!!).
Ekokukkakauppiaan tulisi pystyä tarjoamaan haudalle kukkia vieville omaisille ja ystäville keinoja toimia paitsi tilanteeseen sopivasti myös ekologisesti. Mahdollisimman vähin langoituksin sidottu surukimppu on surulaitetta ekologisempi vaihtoehto, etenkin, jos ekologisuus on ulotettu myös kimpun rusettiin, sidosnauhaan ja korttiin. Monesti halutaan kuitenkin hankkia surulaite kimpun sijaan. Tällöin sidontatarvikkeiden rooli korostuu entisestään: ekologinen kukkakauppa ei ainakaan minun mielestäni edes tarjoa muovista kahvaa, johon on laitettu tavallinen märkätiili muoviniinellä varmistettuna ja sidonnassa on käytetty maatumattomia langoituksia ja maatumatonta rusettia / nauhoja. Näille kaikille on olemassa ekologisia vaihtoehtoja. Ajattelin nyt itse alkaa kartoittaa niitä ja olisi aivan loistavaa, jos saisin teiltä apua.
Löysin muuten netistä sisältöluettelon surusidontakurssista, joka oli toteutettu vuonna 2009. Yhtenä opeteltavana asiana kurssilla oli ollut "itsetehdyt ekologiset pohjat luonnon materiaaleista". Tällaiselle kurssille ekokukkakauppias lähtisi varmasti mielellään.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Etappipiste!
Heippa kaikki!
Tänään esittelin portfolioprojektiani oppilaitoksessa ja se tuli hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että Kukkakaupan Vihreästä Kirjasta on nyt tullut minun ja teidän kaikkien lukijoiden yhteinen projekti, jota minun ei enää tarvitse linkittää opintoihini, vaan joka saa elää ja kasvaa meidän ajatustemme ja ideoidemme mukaisessa järjestyksessä kulloinkin hyvältä tuntuvaan suuntaan. Tai no kirkkaana johtotähtenä loistaa tietysti visio unelmien ekokukkakaupasta, siihen siis tähdätään myös jatkossa. Eikä kesken jääneiden aihepiirien tarkasteluakaan unohdeta. Kaikki, mistä olen luvannut kirjoittaa, ilmestyy blogiin aikanaan.
Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi tämän päivän kuulijoita, opettajaa ja kanssaopiskelijoita kiinnostuksesta, kommenteista, keskustelusta ja kannustuksesta. Olitte erinomaisen hyvä yleisö! Toivon, että moni teistä löytää jatkossa tiensä tämän blogin pariin ja ehkä innostuu myös lausumaan sanan tai pari jostakin itseä koskettavasta aihepiiristä...saas nähdä!
Hyvillä mielin, Ekokukkis
Ps. Jatkoin vasemmalla olevan kyselyn vastausaikaa lokakuun loppuun saakka; alun perin se oli laitettu sulkeutumaan tänään aamupäivällä. Vielä siis ehtii...
Ps2. Hortensia viettää ainakin ensi yön puuvarastossa.
Tänään esittelin portfolioprojektiani oppilaitoksessa ja se tuli hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että Kukkakaupan Vihreästä Kirjasta on nyt tullut minun ja teidän kaikkien lukijoiden yhteinen projekti, jota minun ei enää tarvitse linkittää opintoihini, vaan joka saa elää ja kasvaa meidän ajatustemme ja ideoidemme mukaisessa järjestyksessä kulloinkin hyvältä tuntuvaan suuntaan. Tai no kirkkaana johtotähtenä loistaa tietysti visio unelmien ekokukkakaupasta, siihen siis tähdätään myös jatkossa. Eikä kesken jääneiden aihepiirien tarkasteluakaan unohdeta. Kaikki, mistä olen luvannut kirjoittaa, ilmestyy blogiin aikanaan.
Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi tämän päivän kuulijoita, opettajaa ja kanssaopiskelijoita kiinnostuksesta, kommenteista, keskustelusta ja kannustuksesta. Olitte erinomaisen hyvä yleisö! Toivon, että moni teistä löytää jatkossa tiensä tämän blogin pariin ja ehkä innostuu myös lausumaan sanan tai pari jostakin itseä koskettavasta aihepiiristä...saas nähdä!
Hyvillä mielin, Ekokukkis
Ps. Jatkoin vasemmalla olevan kyselyn vastausaikaa lokakuun loppuun saakka; alun perin se oli laitettu sulkeutumaan tänään aamupäivällä. Vielä siis ehtii...
Ps2. Hortensia viettää ainakin ensi yön puuvarastossa.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Hortensia ja hautausmaat
Nyt jatkankin jakamalla aamun kuningasidean teille muillekin pureksittavaksi. Idea tuli siitä omakohtaisesta havainnosta, että mikäli haluan jatkaa taivalta kauniin hortensiani kanssa, joka on ollut terassilla ruukussa koko kesän, nyt olisi aika tehdä jotain: talvi tulee!
Monella varsinkin kaupunkiolosuhteissa lienee ruukkukukkia, joiden talvettaminen oman asunnon olosuhteissa ei oikein onnistu. Ei ole monella sitä lasitettua viileää kuistia, jollainen monessa talossa maalla on. Mutta entäpä, jos olisi ekokukkakauppa, jossa olisi talvetustilaa vuokraperiaatteella? Minä ainakin voisin tällaista palvelua käyttää, ja jos sen tuotteistaisi oikein, eli tarjoaisi talven aikana jotain sopivaa oheisjuttua vuokratilan käyttäjille, niin hintaa saisi paremmin kohdalleen.
Ekologistahan tämä olisi hyvinkin, sillä ruukkukukkia myydessä voisi oikeasti kaupata kukkaa, jolla olisi elinkaari eikä vain pieni hetki elämää. Väitän, että kunnolla suunniteltuna tämä ei olisi oman oksan nakertamista. Mitä tuumaatte?
Toinen asiani ei ole idea vaan ympäristöhuoli, joka pukkaa päälle taas syyspimeiden alettua: hautausmaiden kynttiläjätteen määrä, joka on muuten valtava (voin yrittää selvittää esimerkin jostakin seurakunnasta tässä syksyn mittaan). Olen itse ollut harjoittelujaksolla seurakunnan puutarhatöissä ja keväällä hommiin kuului myös siivota hautausmaata. Muovijätteen ja palamattomien kynttilänraatojen määrä oli käsittämätön! Omalla kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi sellainen extrakorkea muovinen hautakynttilä, jossa on metallikansi, ei juuri koskaan pala pohjaan saakka, jos se jää palamaan oman onnensa nojaan. Ihminen, joka ostaa isomman kynttilän siinä toivossa, että läheisen hauta saisi lämmintä valoa pitemmän aikaa, saa valitettavan usein rahojensa vastineeksi vain enemmän jätettä.
Henkilökohtaisesti pidän telineessä tai hautakiven kynttilälasin takana poltettavaa lyhtykynttilää ainoana ekologisesti kestävänä vaihtoehtona haudalla. Ekologisen kukkakaupan yksi tehtävä voisi olla suunnata ihmisten kynttiläostoksia kestävämpään suuntaan. Lyhdyt, lyhtytelineet ja ekologiset, kauniisti palavat kynttilät olisivat luontainen osa kukkakaupan valikoimaa. Myydessä ei ole pahitteksi myöskään jakaa tietoutta tämän asian tiimoilta. Luultavasti tällaisiakaan moni ei ole tullut ajatelleeksi.
Jatkossa tulen kirjoittelemaan hautausmaa-asioita myös surusidonnan näkökulmasta. Pysykääpä kuulolla ja kommentoikaa!
Monella varsinkin kaupunkiolosuhteissa lienee ruukkukukkia, joiden talvettaminen oman asunnon olosuhteissa ei oikein onnistu. Ei ole monella sitä lasitettua viileää kuistia, jollainen monessa talossa maalla on. Mutta entäpä, jos olisi ekokukkakauppa, jossa olisi talvetustilaa vuokraperiaatteella? Minä ainakin voisin tällaista palvelua käyttää, ja jos sen tuotteistaisi oikein, eli tarjoaisi talven aikana jotain sopivaa oheisjuttua vuokratilan käyttäjille, niin hintaa saisi paremmin kohdalleen.
Ekologistahan tämä olisi hyvinkin, sillä ruukkukukkia myydessä voisi oikeasti kaupata kukkaa, jolla olisi elinkaari eikä vain pieni hetki elämää. Väitän, että kunnolla suunniteltuna tämä ei olisi oman oksan nakertamista. Mitä tuumaatte?
Toinen asiani ei ole idea vaan ympäristöhuoli, joka pukkaa päälle taas syyspimeiden alettua: hautausmaiden kynttiläjätteen määrä, joka on muuten valtava (voin yrittää selvittää esimerkin jostakin seurakunnasta tässä syksyn mittaan). Olen itse ollut harjoittelujaksolla seurakunnan puutarhatöissä ja keväällä hommiin kuului myös siivota hautausmaata. Muovijätteen ja palamattomien kynttilänraatojen määrä oli käsittämätön! Omalla kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi sellainen extrakorkea muovinen hautakynttilä, jossa on metallikansi, ei juuri koskaan pala pohjaan saakka, jos se jää palamaan oman onnensa nojaan. Ihminen, joka ostaa isomman kynttilän siinä toivossa, että läheisen hauta saisi lämmintä valoa pitemmän aikaa, saa valitettavan usein rahojensa vastineeksi vain enemmän jätettä.
Henkilökohtaisesti pidän telineessä tai hautakiven kynttilälasin takana poltettavaa lyhtykynttilää ainoana ekologisesti kestävänä vaihtoehtona haudalla. Ekologisen kukkakaupan yksi tehtävä voisi olla suunnata ihmisten kynttiläostoksia kestävämpään suuntaan. Lyhdyt, lyhtytelineet ja ekologiset, kauniisti palavat kynttilät olisivat luontainen osa kukkakaupan valikoimaa. Myydessä ei ole pahitteksi myöskään jakaa tietoutta tämän asian tiimoilta. Luultavasti tällaisiakaan moni ei ole tullut ajatelleeksi.
Jatkossa tulen kirjoittelemaan hautausmaa-asioita myös surusidonnan näkökulmasta. Pysykääpä kuulolla ja kommentoikaa!
maanantai 22. lokakuuta 2012
Luonnollisesti luonnosta
Aloitanpa tähän vielä pohjustustekstiä luonnonmateriaaleista, eli kaikesta siitä, mitä kukkakauppaan voisi keräillä ulkona samoillessaan joko niiden jokamiehenoikeuksien nojalla taikka sitten maanomistajan luvalla.
Yleisimmin käytettyjä ovat varmaan erilaiset havut, sammalet, jäkälät ja varvut. Erityisesti joulun ajan istutuksissa ja asetelmissa ne ovat perusmateriaalia, mutta eivät toki itsestäänselvästi itse kerättyjä. Jo aiemmin tässä blogissa käsiteltiin kukkamarkkinoita ja nuo sammalet ja jäkäläthän olivat se mielenkiintoinen tuonti-/vientiartikkeli...niitä kulkee rajojen yli molempiin suuntiin.
Havumetsistä löytyy myös käpyjä, joita niitäkin menee somisteiksi joulun alla lukuisia useimmissa kukkakaupoissa, sekä luonnollisen ruskeina että erilaisin kuorrutuksin ja kimaltein (joiden ekologisuutta voidaankin miettiä sitten tarvikkeista puhuttaessa). Käpyjen ohella kaarna sopii hyvin somistetarkoituksiin kun haetaan luonnollista, metsähenkistä lopputulosta. Myös naavaoksat ovat luonnostaan varsin koristeellisia.
Sekä luonnosta että puutarhan puolelta löytyy pihlajaa, jota voi käyttää sekä oksina että marjoina syystunnelmaa luomaan. Paju vääntyy moneksi ja keväällä siinä on lisäsomisteena pehmoiset pajunkissat. Kaikenlaista (taipuvaa) oksaa, risua ja köynnöstä voi käyttää kimppupohjien tekemiseen ja muihin rakenteisiin, mutta toki myös sidontamateriaalina. Käyttöä vaille eivät jää myöskään moninaiset heinät, joita ojien pientareilla ja pelloilla kasvaa.
Tässä tekstissä nostan keskiöön liekokasvit, jotka olen itse oppinut tuntemaan noin vuosi sitten, mutta joiden käyttökelpoisuutta en voi muuta kuin ihailla. Itse olen käyttänyt katinliekoa (Lycopodium clavatum) ja riidenliekoa (Lycopodium annotinum). Sille, joka on kiinnostunut liekojen moninaisesta ja mielikuvitusrikkaasta käytöstä, hyvä linkki on http://tiedebasaari.wordpress.com/tag/liekokasvit/
Kun liekokasvista pilkkoo sopivan pituisia pätkiä ja näistä pätkistä kokoaa käteen sopivan nipun, niin siinäpä on oivallinen ja luonnonmukainen kimppupohja, jonka tekeminen ei vie kauan aikaa. Ja mikä parasta, näitähän voi tehdä varastoon isomman määrän valmiiksi; niputtaa kumirenksuilla ja sujauttaa sumutettuina jätesäkkiin käyttöä odottamaan. Itse en ole liekoja kerännyt, mutta käsittääkseni se ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, kunhan vaan löytää ne kangasmetsien sammalikot, joissa nämä kasvit viihtyvät.
Onko lieko teille tuttu materiaali? Oletteko joskus keränneet?
Yleisimmin käytettyjä ovat varmaan erilaiset havut, sammalet, jäkälät ja varvut. Erityisesti joulun ajan istutuksissa ja asetelmissa ne ovat perusmateriaalia, mutta eivät toki itsestäänselvästi itse kerättyjä. Jo aiemmin tässä blogissa käsiteltiin kukkamarkkinoita ja nuo sammalet ja jäkäläthän olivat se mielenkiintoinen tuonti-/vientiartikkeli...niitä kulkee rajojen yli molempiin suuntiin.
Havumetsistä löytyy myös käpyjä, joita niitäkin menee somisteiksi joulun alla lukuisia useimmissa kukkakaupoissa, sekä luonnollisen ruskeina että erilaisin kuorrutuksin ja kimaltein (joiden ekologisuutta voidaankin miettiä sitten tarvikkeista puhuttaessa). Käpyjen ohella kaarna sopii hyvin somistetarkoituksiin kun haetaan luonnollista, metsähenkistä lopputulosta. Myös naavaoksat ovat luonnostaan varsin koristeellisia.
Sekä luonnosta että puutarhan puolelta löytyy pihlajaa, jota voi käyttää sekä oksina että marjoina syystunnelmaa luomaan. Paju vääntyy moneksi ja keväällä siinä on lisäsomisteena pehmoiset pajunkissat. Kaikenlaista (taipuvaa) oksaa, risua ja köynnöstä voi käyttää kimppupohjien tekemiseen ja muihin rakenteisiin, mutta toki myös sidontamateriaalina. Käyttöä vaille eivät jää myöskään moninaiset heinät, joita ojien pientareilla ja pelloilla kasvaa.
Tässä tekstissä nostan keskiöön liekokasvit, jotka olen itse oppinut tuntemaan noin vuosi sitten, mutta joiden käyttökelpoisuutta en voi muuta kuin ihailla. Itse olen käyttänyt katinliekoa (Lycopodium clavatum) ja riidenliekoa (Lycopodium annotinum). Sille, joka on kiinnostunut liekojen moninaisesta ja mielikuvitusrikkaasta käytöstä, hyvä linkki on http://tiedebasaari.wordpress.com/tag/liekokasvit/
Kun liekokasvista pilkkoo sopivan pituisia pätkiä ja näistä pätkistä kokoaa käteen sopivan nipun, niin siinäpä on oivallinen ja luonnonmukainen kimppupohja, jonka tekeminen ei vie kauan aikaa. Ja mikä parasta, näitähän voi tehdä varastoon isomman määrän valmiiksi; niputtaa kumirenksuilla ja sujauttaa sumutettuina jätesäkkiin käyttöä odottamaan. Itse en ole liekoja kerännyt, mutta käsittääkseni se ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, kunhan vaan löytää ne kangasmetsien sammalikot, joissa nämä kasvit viihtyvät.
Onko lieko teille tuttu materiaali? Oletteko joskus keränneet?
Asiakaskysely-yhteenvetoa
Tässä tulee nyt viikonloppuna koostamani asiakaskyselyn yhteenveto myös tänne blogiin. Yksityiskohtia voin avata hieman tarkemmin portfolioesittelyssä oppilaitoksessani, mutta yleinen yhteenveto on paikallaan myös täällä. Jos muuten olet kukkakaupassa edes satunnaisesti asioiva henkilö ja koet edustavasi jotain ihan muuta näkökulmaa kuin mitä tässä tulee esille, ilmianna itsesi kommentoimalla tätä kirjoitusta. Asiakkaiden mielipiteet ovat avainasemassa, kun mietitään markkinarakoa hieman tavallisesta poikkeavalle konseptille. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille vastanneille!
Sen verran taustoja, että tämä kysely on tehty sähköpostitse. Vastaajat ovat monen ikäisiä naisia ja miehiä eripuolilta Suomea; erilaisia viiteryhmiä, joilla ei ole kytköksiä toisiinsa. Kyselyn sai vähintään sata henkilöä ja vastauksia tuli parikymmentä.
Kukkakauppatoimintaa ei mielletty ekologiseksi pientä vähemmistöä lukuunottamatta. Ne, jotka ajattelivat toiminnan olevan ekologista, sanoivat sen oletuksena; eivät olleet pohtineet asiaa. Ongelmiksi koettiin muun muassa torjunta-aineet, materiaalihukka, kuljetukset, lähes teollinen tuotantotoiminta ja suomalaisten kasvihuoneiden suuri energiankulutus.
Asiakkaiden mielestä ekologinen kukkakauppa pyrkisi minimoimaan ympäristökuormituksen kaikessa toiminnassaan. Vastauksista esille tulivat esimerkkeinä käytännön toimista lähituotteet, pieni materiaalihukka, ekolannoitus, ekotorjunta, uusiutuva energia, vähän energiaa kuluttavat sähkölaitteet, luonnosta kerätyt koristemateriaalit sekä ekologiset paperit ja sidontanauhat.
Jos kukkakauppoja olisi mahdollista erotella ekologisuusasteen mukaan, suuri enemmistö vastaajista valitsisi ekologisemman kukkakaupan. Muutama oli kuitenkin sitä mieltä, että lähinnä sijainti ja valikoima vaikuttaisivat kauppavalintaan, ei ekologisuusaste. Ne, joille ekologisuudella olisi kauppavalinnassa merkitystä, olisivat myös valmiita maksamaan ekologisista tuotteista jonkin verran (ehkä 10-15 %) tavallisia enemmän. Tärkeänä pidettiin sitä, että ekologisuudelle olisi antaa myös vakuuttavat takeet; ettei se olisi vain tyhjää sanahelinää.
Luonnonmateriaalin ja puutarhan antimien käyttöä sidontatöissä pidettiin kukkakaupalle lisäarvoa tuovana tekijänä (90 % vastaajista). Näitä tuotteita voi kerätä toki jokainen itsekin, mutta vastauksista tuli esille, että kerättyjä tuotteita käyttävä kukkakauppias tuokin sitten valmiissa myyntiartikkelissa esille ammattitaitonsa sitojana. Tällöin ei enää ole kysymys siitä, onko käytetty materiaali yleisesti saatavilla vai ei.
Huolestuttavin seikka tuli esille viimeisessä kysymyksessä, joka kuului:
onko Sinulle koskaan tuotu esille ekologisia näkökohtia / vaihtoehtoja kukkakaupassa asioidessasi?
Tähän vastattiin 100 %:sesti ei. Pari ihmistä tosin mainitsi kotimaisuutta markkinoidun, mikä sekin on tietysti osa tätä laajaa ekologisuuden käsitettä, mutta muuten ei mitään. Tämä kyllä panee miettimään, vai mitä sanotte!
Muutama vastaaja kiitti siitä, että kysely sai heidät todella ajattelemaan asioita, joille he eivät olleet ennen ajatuksia uhranneet.
Sen verran taustoja, että tämä kysely on tehty sähköpostitse. Vastaajat ovat monen ikäisiä naisia ja miehiä eripuolilta Suomea; erilaisia viiteryhmiä, joilla ei ole kytköksiä toisiinsa. Kyselyn sai vähintään sata henkilöä ja vastauksia tuli parikymmentä.
Kukkakauppatoimintaa ei mielletty ekologiseksi pientä vähemmistöä lukuunottamatta. Ne, jotka ajattelivat toiminnan olevan ekologista, sanoivat sen oletuksena; eivät olleet pohtineet asiaa. Ongelmiksi koettiin muun muassa torjunta-aineet, materiaalihukka, kuljetukset, lähes teollinen tuotantotoiminta ja suomalaisten kasvihuoneiden suuri energiankulutus.
Asiakkaiden mielestä ekologinen kukkakauppa pyrkisi minimoimaan ympäristökuormituksen kaikessa toiminnassaan. Vastauksista esille tulivat esimerkkeinä käytännön toimista lähituotteet, pieni materiaalihukka, ekolannoitus, ekotorjunta, uusiutuva energia, vähän energiaa kuluttavat sähkölaitteet, luonnosta kerätyt koristemateriaalit sekä ekologiset paperit ja sidontanauhat.
Jos kukkakauppoja olisi mahdollista erotella ekologisuusasteen mukaan, suuri enemmistö vastaajista valitsisi ekologisemman kukkakaupan. Muutama oli kuitenkin sitä mieltä, että lähinnä sijainti ja valikoima vaikuttaisivat kauppavalintaan, ei ekologisuusaste. Ne, joille ekologisuudella olisi kauppavalinnassa merkitystä, olisivat myös valmiita maksamaan ekologisista tuotteista jonkin verran (ehkä 10-15 %) tavallisia enemmän. Tärkeänä pidettiin sitä, että ekologisuudelle olisi antaa myös vakuuttavat takeet; ettei se olisi vain tyhjää sanahelinää.
Luonnonmateriaalin ja puutarhan antimien käyttöä sidontatöissä pidettiin kukkakaupalle lisäarvoa tuovana tekijänä (90 % vastaajista). Näitä tuotteita voi kerätä toki jokainen itsekin, mutta vastauksista tuli esille, että kerättyjä tuotteita käyttävä kukkakauppias tuokin sitten valmiissa myyntiartikkelissa esille ammattitaitonsa sitojana. Tällöin ei enää ole kysymys siitä, onko käytetty materiaali yleisesti saatavilla vai ei.
Huolestuttavin seikka tuli esille viimeisessä kysymyksessä, joka kuului:
onko Sinulle koskaan tuotu esille ekologisia näkökohtia / vaihtoehtoja kukkakaupassa asioidessasi?
Tähän vastattiin 100 %:sesti ei. Pari ihmistä tosin mainitsi kotimaisuutta markkinoidun, mikä sekin on tietysti osa tätä laajaa ekologisuuden käsitettä, mutta muuten ei mitään. Tämä kyllä panee miettimään, vai mitä sanotte!
Muutama vastaaja kiitti siitä, että kysely sai heidät todella ajattelemaan asioita, joille he eivät olleet ennen ajatuksia uhranneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)